Tänään oli sitten vuorossa tiukan kisakuukauden viimeinen rypistys, kun kilpailin Nottwilin kelauskisoissa. Keli oli kaikinpuolin loistava, lämpötila oli korkeimmilla jossain +25 huiteilla, ja sateesta ei tänään ollut tietoakaan.

Päivän ensimmäinen startti oli vuorossa jo aamulla puoli kymmenen aikoihin, kun starttasin sataselle. Jostain syystä koko veto tuntui vielä vähän uniselta, ja en saanut itsestäni ihan parasta mahdollista irti. Lopulta aikani oli melko voimattoman lähdön jälkeen +0,1m/s mitättömässä myötätuulessa 18,46s, joka jää Jämsänkoskella kelaamastani kauden parhaasta 0,29s. Harmi sinänsä, hieman pirteämmällä vedolla olisin todennälöisesti ainakin hätyytellyt kauden parastani. No, jääköön nyt seuraavaan kertaan. ;)

Seuraava startti oli noin puolentoista tunnin tauon jälkeen 400m. Ilmeisesti satasen rykäisy herätti unikeon lopullisesti. Kisa onnistui alusta loppuun ilman ongelmia, ja tuntui jopa hieman tasapaksulta vedolta kun mitään kummempaa hyytymistä ei tapahtunut, joka itselleni on nelosella melko tavanomaista. Lopulta voitin oman eräni ajalla 1.02,25, joka alittaa omissa nimissäni olleen luokan T34 entisen Suomen ennätyksen 0,35 sekunnilla. Entinen SE on perua Arbonista Sveitsistä jo vuodelta 2006, joten oli se jo korkea aikakin rikkoa.

Pari tuntia nelosen jälkeen oli vuorossa 200m kisa. Täytyy myöntää että nelonen painoi vielä kropassa melkoisesti, ja varsinkin ensimmäiset 40-50 metriä tuntuivat malko raskailta ja kankeilta. Mutta onneksi loppusuora sujui taas tämän kauden tapaan hyvin, ja sijoituin lopulta erässä toiseksi ajalla 32,51s, joka alittaa muutama viikko sitten Rovaniemellä tekemäni entisen Suomen ennätyksen 0,03 sekunnilla. Mutta, vielä jäi reilusti parannettavaa ja uskon, että ajasta lähtee vielä SM-kisoissa kymmenys pari helpostikin pois mikäli olosuhdelotto osuu kohdilleen.

Kaikenkaikkiaan täytyy olla todella tyytyväinen päivän saldoon. Eilen illalla minulla ei ollut kovinkaan luottavainen fiilis tästä päivästä, kun sain kiusaksi pientä lämpöilyä. Onneksi se kuitenkin loppui yön aikana, eikä mielestäni vaikuttanut päivän suorituksiin muuten kuin ehkä satasella aiheuttaen tuota pientä pehmeyttä.

Tästä on hyvä jatkaa kohti todennäköistä oman kauteni päätöstä, joka on syyskuun alkupäivinä Seinäjoella järjestettävät liikunta- ja näkövammaisten Suomenmestaruuskisat. Noiden kisojen ohjelmaa ei ole vielä valmentajan kanssa lyöty lukkoon, mutta ainakin satasen ja kakkosen kauden parhaita lähdetään metsästämään.

Palataanpa siis asiaan viimeistään syyskuun alussa! Morjens! :)

Viime viikonlopun Kalevan Kisojen pienten pettymysten jälkeen muutamat päivät kotona kuluivat treenien suhteen pääosin kelaustuolin ohjausta fiksaillessa, koska se rikkoontui viime sunnuntaina kesken 200m kisan. Ohjauksen ongelmista johtuen kakkosen aika oli katastrofaalisen heikko 35,32s, joka on selvällä marginaalilla heikoin tulos moneen vuoteen myös sadekelin kisat mukaanlukien.

Mutta pääasia on että ohjaus on nyt taas kunnossa, ja kaiken pitäisi sen puolesta olla hyvin mentäessä kohti tiiviin kisakuukauden viimeistä rypistystä Sveitsin Nottwilissa ensi lauantaina. Saavuimme kisapaikkakunnalle tänään puoliltapäivin, ja saimme päivän aikana jo hieman ensivaikutelmia lauantaina viralliseesti käyttöön vihittävästä uudesta Mondo-radasta. Rata vaikuttaa omasta mielestäni melko nopealta, ainakin vähän nopeammalta kuin Turussa viime viikonloppuna. Odotan siis lauantailta hyviä tuloksia, kunhan vain tuuliolotkin suosisivat vähän paremmin kuin pääosassa tämän kesän kisoista. Ainut pieni kysymysmerkki tällä hetkellä on hieman päälle yrittävä syysflunssan pirulainen, mutta toivotaan että en joudu perumaan lauantailta yhtään starttia, vaan että pystyisin kelaamaan kaikki suunnitellut kolme starttia, 100m, 200m ja 400m.

Palataanpa siis asiaan lauantai-iltana kisojenjälkeisten fiilisten merkeissä!

Eilen oli vuorossa kuluneen leiri- ja kisaviikon viimeinen rypistys 200m kisan merkeissä. Valitettavasti toiveeni hieman paremmista tuulioloista ei toteutunut, vaan asiahan meni ihan päinvastoin. Pahimmillaan kelaajien starteissa taisi puhaltaa jopa -4,2m/s sivuvastainen tuuli maalista starttipaikkaa kohti, joka siis on kakkoselle kaikista huonoin mahdollinen vaihtoehto. :)

Itselleni sattui sentään tällä kertaa vähän inhimillisemmät tuulet kuin sataselle, kun pääsuoralla puhalsi "vain" -1,4m/s vastatuuli. Mutta loppukaarteessa tuuleksi olisi varmasti mitattu reilusti yli -2m/s. Tuulioloista johtuen toiveet ennätysparannuksista sai heittää romukoppaan, ja oli aika keskittyä vain teknisesti parhaaseen mahdolliseen rentoon vetoon. Omasta mielestäni onnistuin tekemään ehkä teknisesti jopa kaikkien aikojen parhaan kakkosen suorituksen, ja se näkyi myös kellossa. Sijoituin startissa kolmanneksi, ja aikani oli 32,83s. Tulos jää vain 0,29s reilun viikon vanhasta Suomen ennätyksestäni, ja ainoastaan 0,03s vuonna 2006 kelatusta aiemmasta ennätyksestäni. Joten tulokseen täytyy olla olosuhteet huomioiden todella tyytyväinen.

Kaikenkaikkiaan viikon leiri Stoke Mandevillessa oli suomalaisittain onnistunut, huippuhetkenä tietysti Toni Piispasen tekemä uusi maailmanennätys luokan T51 100m:llä. Omalta osaltani kunto on edelleen hyvin noususuunnassa loppukautta ajatellen, ja uskon pystyväni parantamaan sekä 100m että 200m ennäyksiäni, kunhan tuuliolosuhteet saadaan natsaamaan edes hieman paremmin kuin täällä viikonlopun starteissa. Tämä viikko antoi reilusti lisää varmuutta kelaukseen ja kautta on hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraavat kisamme ovat ensi lauantaina ja sunnuntaina Turun Kalevan kisoissa, joissa on lauantaina ohjelmassa 100m ja sunnuntaina 200m.

Palataanpa siis asiaan viimeistään ensi viikon alussa!

Tänään oli sitten vuorossa Stoken viikon ensimmäiset startit. Oli näitä jo odotettukin. Omalta osaltani kisat alkoivat hyvin, kun sijoituin omassa satasen erässä kolmanneksi ajalla 18,45s. Vaikka aika ei olekaan kauden parhaani, tulos on hyvä kun ottaa huomioon että kisa kelattiin kovaan -1,9m/s vastatuuleen. Ja siitäkin huolimatta jäin kauden parhaastani (kelattu +1,4m/s myötätuuleen) vain 0,28s. Joten tämän hetken kunto näyttää ihan hyvältä.

Valmistautuminen 400m kisaan oli omalta osaltani täynnä epäonnisia yhteensattumia, ja se näkyi myös lopputuloksessa. Ensinnäkin, mennässäni calling roomiin ennen kisaa toinen takarenkaani puhkesi, ja sen vaihtamisessa tuli todella kiirus. Onneksi mekaanikkomme Pekka osoitti taas ammattitaitonsa ja vaihtoi varakumin alle noin kahdessa minuutissa, ja minulle jäi ruhtinaallisesti (noin puoli minuuttia ;) ) aikaa siirtyä calling roomiin. Mutta valitettaasti kiireessä tuolini ohjaukselle tapahtui jotain, kisassa tuoli kääntyi koko ajan hieman vasemmalle. Lopulta seurauksena oli hylkäys. Ei siitä sen enempää...

Mutta onneksi ohjaus saatiin kuntoon päivän kisojen jälkeen, ja nyt voin lähteä luottavaisin mielin keskittymään huomiseen 200m kisaan. Radan nopeuden ja tämän päivän satasen tuloksen tietäen uskon että minulla on hyvä mahdollisuus parantaa 200m ennätystäni jos startissamme on edes hieman parempi tuuri tuuliloton kanssa kuin tänään.

Päivän ehdoton kohokohta suomalaisittain oli luokan T51 100m kisa, jossa Toni Piispanen rikkoi luokan voimassaolevan maailmanennätyksen ajallaan 21,64s. Aiempi ME parani 0,03s. Suuret onnittelut Tonille loistavasta suorituksesta!

Palataanpa asiaan huomisen startin jälkeen.

Suomen joukkue saapui paikanpäälle maanantaina iltapäivällä, ja sen jälkeen on totuteltu perinteiseen britti-ilmastoon ja ennenkaikkea kisapaikkoihin. Onneksi ainakaan vielä emme ole joutuneet kärsimään pahoista sateista, vaan kaikki tarvittavat trenit on saanut tehdä kuivalla kelillä. :)

Omalta osaltani aika täällä on sujunut tavoitteiden mukaisesti. Maanantain ja tiistain aikana olen tehnyt kevyet paikkoja avaavat kelaustreenit, ja eilen oli vuorossa myös kevyt hieronta. Tänään on vuorossa lepopäivä, ja huomenna on sitten ensimmäinen treeni jossa nostetaan tehoja lähemmäs kisastartteja.

Viikon päätavoite on kuitenkin vasta viikonlopussa, joten liikaa ei passaa lähteä "höntyilemään" vaikka homma hyvin sujuukin ja rata on todella nopea. Nyt täytyy vain pitää paras isku tallessa viikonlopulle. Kun sääennustekin lupaa vielä tuulten puolesta hyviä olosuhteita, niin odotan mielenkiinnolla mitä lauantai ja sunnuntai tuovat tullessaan. Kisojen taso tulee ainakin olemaan kova, kun esimerkiksi oman vammaluokkani osallistujalistan mukaan starteissa on mukana koko Hollannin kova kelaustiimi.

Palataanpa asiaan siis viimeistään sunnuntaina kisojen jälkeen! Moro!

Tänään kilpailin kotikaupungissani Rovaniemellä Lapin Leiskautuksissa, ja ohjelmassa oli 100m ja 200m startit. Viimeisen viikon treenien perusteella minulla oli todella luottavainen fiilis päivän startteja ajatellen.

Päivän ensimmäinen startti oli 100m, joka jouduttiin vetämään pieneen (-0,3m/s) vastatuuleen, ja startissa tuuli oli mielestäni vähän reippaamminkin. Starttia haittasi myös hieman vanha MM-kisoista peräisin oleva oikean ranteen vamma, joka muistutteli taas vähän itsestään. Niinpä kiihdytys ei mielestäni onnistunut ihan parhailla mahdollisilla tehoilla. Kaikesta huolimatta olen kohtalaisen tyytyväinen aikaani 18,38s. Jäipähän vielä parannettavaa tuleviin startteihin. :)

Ennen 200m:n kisaa teippasin vielä hieman aran ranteen, ja mielestäni se oli oikea päätös. Kipu ei enää vaivannut, mutta teippaus ei myöskään estänyt ranteen liikettä kelaustekniikkaa ajatellen. Niinpä uskalsin taas laittaa kiihdytyksessä kaiken peliin. Kohtalaisen kevyessä myötätuulessa kaarre oli helppo kelata ja sain hyvän nopeuden kaarteesta ulostuloon. Loppusuoralla taas puolestaan puhalteli pienehkö (-0,6m/s) vastatuuli, joka ehkä hieman hyydytti moottoria viime metreillä. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että loppuaikani 32,54s on uusi oma ennätykseni, ja myöskin vammaluokan T34 uusi Suomen ennätys. Aiempi ennätys parani kerrasta 0,26s.

Näiden tulosten perusteella voi viimeistään sanoa, että uuden kelaustuolin hankkiminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottelemaan mitä mm. ensi viikko tuo tullessaan, ku Suomen vammaisyleisurheilumaajoukkue suuntaa maanantaina Stoke Mandevilleen Englantiin viikon pituiselle harjoitusleirille, jonka päätteeksi osallistumme siellä myös BWAA:n (British Wheelchair Athletics Association) järjestämiin kilpailuihin ensi viikon lauantaina ja sunnuntaina. Minulla on silloin ohjelmassa startit 100m:stä 400m:iin asti.

Palataanpa siis taas asiaan viimeistään Englannin keikan jälkeen!

Eilen olivat vuorossa omalta osaltani alkukauden pääkilpailut, Jämsänkosken pikajuoksukarnevaalit Oinaalan tunnetusti kovalla ja nopealla radalla. Edessä oli kolme starttia, kun kaikki kelaajat osallistuivat 100m-400m matkoille. Olosuhteet olivat pääosin hyvät, ja olen kaikenkaikkiaan melko tyytyväinen kisojen antiin.

Päivän ensimmäinen starttimme oli 100m kisa, jossa vallitsivat optimaaliset olosuhteet hyvien tulosten tekoon (myötätuulta 1,4m/s). Itse sain kuitenki hieman voimattoman startin, jonka jälkeen homma meni ehkä hieman puristamiseksi ja paras rentous ja sitä kautta myös paras mahdollinen huippunopeus katosivat. Kaikesta huolimatta pystyin kauden parhaaseeni ajalla 18,17s, joka on tasan sekunnin kymmenyksen parempi kuin kolme viikkoa sitten Tampereelle kelaamani. Kunhan moottori vielä saadaan viritettyä parempaan iskuun loppukauden kisoihin, niin uskon että 18 sekunnin alitus on tälläkin kaudella hyvin mahdollista, sanoisin että jopa todennäköistä. :)

Päivän toinen startti oli 200m, joka jouduttiin valitettavasti kelaamaan pienessä vesisateessa, joka ehkä vaikutti jonkin verran kaikkien kelaajien tulokseen. Omalta osaltani kisa sujui (sadekelin kisaksi) hyvin, vaikka jäinkin 200m ennätyksestäni 0,99s ajalla 33,79s. Tärkein syy miksi olen aikaan tyytyväinen on se, että en tähän mennessä ole vielä vesisateessa onnistunut alittamaan 34 sekuntia urani aikana, joten tuohon tilastoon saatiin nyt mukava parannus aikaiseksi. Ja se taas kertoo siitä, että kunhan päästään vetämään kakkonen hyviin olosuhteisiin kuivalla kelillä, niin vuodelta 2006 peräisin olevan ennätykseni 32,80s on hyvinkin mahdollista. Joten, uuden selvästikin uuden kelaustuolin hankinta ennen ensi kesän päätavoitetta oli oikea päätös, kun mies ei vielä ole lähellekään täydessä iskussa kunnon puolesta, ja jo nyt tulokset ovat sentään näinkin lupaavia.

Päivän viimeinen startti oli 400m, jota varten en itse juurikaan harjoittele koska päätavoitteeni on Lontoon paralympialaisten 100m ja 200m. Niinpä en uudella tuolilla osannut juurikaan arvailla nelosen aikaa. Kun haasteena oli vielä melko kova tuuli kaikenlisäksi nelosen kannalta "väärästä" suunnasta (takasuoralla vastatuuli), oli viimeinen 150m jälleen kerran melkoista tuskaa. Loppuaikani oli 65,15s. Mutta nyt on sentään kauden avaus nelkullakin tehty, seuraavassa kisassa lähdetään sitten parantamaan tuosta. :)

Pikajuoksukarnevaalien kaikki tulokset löytyvät osoitteesta http://www.aitakarnevaalit.net/tulokset/2011sunnuntai/. Ehkäpä tärkein huomioitava seikka kelaajien tuloksista on vasta 16-vuotiaan Amanda Kotajan tulos 100 metriltä, 17,26s. Amanda paransi omaa ennätystään kertaheitolla 0,74s, ja tulos nostaa hänet naisten T54-luokan maailmantilaston kuudenneksi, kunhan eilisen tulokset päivitetään IPC:n tietokantoihin. Joten suuret onnittelut Amandalle loistavasta suorituksesta vielä tätäkin kautta!

Seuraavat kisani ovat kotikaupungissani Rovaniemellä järjestettävät Lapin Leiskautukset 23.7. Silloin olisi näillä näkymin suunnitelmissa samanlainen ohjelma kuin eilen, mutta lopullinen päätös tehdään valmentajani kanssa lähempänä ajankohtaa.

Palataanpa siis viimeistään Leiskautusten jälkeen juttuun!

Virallinen kisaurakka päättyi osaltani viime torstaina 400m:n finaalivetoon. Kisa oli todellinen taistelu kipua vastaan koska satasella venähtänyt käsi ei ollut täydessä iskussa.

Ensimmäinen parisataa metriä sujui ihan mukavasti, mutta sitten kipu yltyi vahvasta teippauksesta huolimatta todella kovaksi. Päätin kuitenkin taistella kisan loppuun vaikka "yksikätisenä", koska MM-kisoissahan en suoritusta keskeytä muuten kuin pakon sanelemana. Lopulta sijoituin kisassa seitsemänneksi ajalla 64,83s, ja hävisin kuudennen sijan vain sekunnin tuhannesosien perusteella. Mutta loukkaantumisen huomioonottaen en voi olla kuin todella tyytyväinen aikaani, koska ennen kisaa epäilin jopa maaliin selviytymistä. Tämän kisan loppuun pääsemisestä on suuresti kiittäminen joukkueen fysioterapeutti Maarit Kurkea sekä lääkäri Vesa Järveläistä, jotka saivat kursittua miehen pari kertaa kasaan vaikka tilanne näytti välillä käden puolesta aika pahaltakin.

Kisan viralliset tulokset löytyvät osoitteesta http://202.50.239.38/results/ATM43143150000001..C73A.ENG.1.2.pdf.

Kun kisaurakka on nyt ohitse, on ansaitusti aika pienelle lomalle harjoittelusta ja nyt ensimmäinen asia on saada kipuileva käsi kuntoon mahdollisimman pian. Parin kolmen viikon päästä voi sitten alkaa taas miettiä uusia haasteita urheilun saralla. Huomenna täällä järjestetään kisojen viralliset päätösjuhlallisuudet, jonka jälkeen Suomen joukkue aloittaa kotimatkan ensi maanantaina. Perillä kotimaassa pitäisi olla 1.2.

Lopuksi haluan vielä vilpittömästi kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita ja tsemppareita tuestanne. Ilman teitä tämä puolentoista vuoden projekti ei olisi ollut millään tavalla mahdollista toteuttaa niinkään hyvin kuin se nyt onnistui. Kiitos paljon!

Palataanpa taas!

Eilen oli siis vuorossa 100m finaaliveto. Valitettavasti omalta osaltani startti ei sujunut niinkuin odotin, ja päällimmäisenä ovat ainoastaan kivuliaat muistot...

Sain kisassa kohtuu hyvän lähdön aivan kuten alkuerävedossakin. Mutta 30-40 metrin kohdalla tapahtui se mitä hieman pelkäsin. Alkuerässä venähtänyt oikea ranne napsahti uudestaan ilmeisesti osittaisen ohilyönnin seurauksena. Ja tällä kertaa pahemmin kuin alkuerissä.

Tämä siis luonnollisesti tarkoitti että totinen kisaaminen oli minun osaltani ohitse. Onnuin kyllä maaliin periaatteessa täysin vasemman käden voimin, mutta sijoitus oli vasta seitsemäs ja aikani 18,70s. Harmi sinänsä, koska ilman loukkaantumista uskon että olisin voinut taistella jopa neljännestä sijasta tasapäisesti...

Mutta nyt riittää selittely. Se mikä tapahtui, tapahtui ja sillä siisti. Tällaista se urheilu välillä on. Viralliset tulokset satasen kisasta löytyvät osoitteesta http://202.50.239.38/results/ATM13013050000001..C73A.ENG.1.0.pdf.

Minun osaltani näiden kisojen viimeinen startti eli 400m finaali on vuorossa huomenna. Jos suoraan sanon niin omalta osaltani onni onnettomuudessa alkueriä ei "tarvitse" kelata parin poisjäännin takia. Nyt on yksi välipäivä aikaa koittaa saada kättä hieman kivuttomammaksi, ja huomenna teipataan äijä kasaan ja katsotaan mitä nelosesta on tullakseen. Luonnollisesti toiveet hyvästä tuloksesta todennäköisesti karisivat loukkaantumiseen, mutta koitetaan nyt ainakin maaliin asti päästä kun toiselle puolelle palloa on päästy maatamme edustamaan.

Tänään kisaohjelmassani olivat 100 metrin alkuerät. Odotetusti lunastin paikan huomiseen finaaliin vaikka se aika tiukille menikin kun ansaitsin paikan vasta aikavertailun kautta. Hieman huolestuttavaa on se että loukkasin kisassa hieman oikeaa rannetta ja siitä johtuen en pystynyt laittamaan ihan kaikkea peliin enää kisan loppupuoliskolla. Mutta toivotaan että käsi on huomenna kunnossa jotta saadaan aikaiseksi täysipainoinen finaaliveto.

Satasen alkuerien tulokset löytyvät osoitteesta http://202.50.239.38/results/ATM13013010000000..C74A.ENG.1.0.pdf.

Eilinen 200m finaali meni melkoiseksi lotoksi, kun rataesittelyn aikana alkoi pieni tihkusade. Ja siinä vaiheessahan ei ole enää mahdollista vaihtaa märän kelin hanskoihin. Joten ensimmäisillä n. 40 metrillä suurella osalla kelaajista oli melkoisia hankaluuksia kelausvanteiden pidon kanssa. Tästä johtuen finaalin tulostaso jäi pääosin heikoksi. Sijoituin itse finaalissa kuudenneksi ajalla 35,20s.

Muilta osin eilinen oli hieno päivä suomalaisille, kun Leo-Pekka Tähti voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa luokan T54 100m:n kelauksessa uudella MM-kisaennätysajalla 14,14s. Ja kun Toni Piispanen voitti tänään hopeaa luokan T51 satasella, Suomen joukkueen mitalisaalis kolmen kisapäivän jälkeen on yksi kulta, yksi hopea ja yksi pronssi.

Kerron taas huomenissa lisää tunnelmista kisojen päämatkan jälkeen. Moi siihen saakka!

Tänään se kisaurakka sitten viimein alkoi, kun luokan T34 200m alkuerät käytiin hieman ennen puoltapäivää paikallista aikaa. Tavoitteenani oli ansaita paikka huomiseen finaaliin.

Kaikki tuntui hyvältä jo aamusta lähtien, joten ei tarvinnut suuremmin huolestua mistään. Kisa meni ihan mukavasti, mitä nyt kohtalaisen voimakkaasti puhaltanut vastatuuli vaikeutti vähän kaarrekelausta. Sijoituin omassa alkuerässäni toiseksi kohtalaisella ajalla 33,67s, ja se tarkoitti suoraa paikkaa huomiseen finaaliin. Tavoitteessa siis edelleen ollaan. Vaikka aika ei ihan parasta ollutkaan, niin olen silti tyytyväinen helpohkosti ansaitusta finaalipaikasta.

Kisani viralliset tulokset löytyvät osoitteesta http://www.ipcathleticsworldchamps.com/results/ATM23423410000000..C74A.ENG.1.0.pdf.

Tämän päivän aamusessio merkitsi myös Suomen joukkueen mitalitilin avautumista näissä kisoissa, kun luokan T51 200m:n finaalissa Toni Piispanen sijoittui hienosti kolmanneksi ajalla 49,19s. Suuret onnittelut Tonille!

Luokassa T54 Leo-Pekka Tähti ja Esa-Pekka Mattila etenivät illalla kelattaviin 100m välieriin.

Omalta osaltani siis jatketaan huomenna ja katsotaan josko saataisiin sijoitusta hieman nousemaan finaalissa. Hyvää suoritusta se vaatii, mutta arvokisafinaaleissa voi tunnetusti tapahtua ihan mitä vain. Pysykäähän siis kuulolla! :)

IPC:n yleisurheilun MM-kisat avattiin virallisesti tänään Christchurchin keskustassa katedraaliaukiolla. Huomenna tulessa olevat urheilijat kuten minä jäivät tosin pois avajaisista, koska keli oli melko kylmä ja sateenuhka oli malkoinen. Ei siis kannattanut riskeerata mahdollisella sairastumisella tässä vaiheessa.

Omalta osaltani odotus päättyy huomenna puolilta päivin paikallista aikaa, kun 200 metrin alkuerät starttaavat. Tavoitteena on luonnollisesti ansaita paikka sunnuntain finaaliin. Se vaatii varmasti kaikilta osallistujilta hyvää suoritusta, sillä nähdyn perusteella kaikki osallistujat ovat kovassa iskussa.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Pysykää kuulolla niin kerron huomenna lisää fiiliksiä alkuerän jälkeen!

Viime yönä noin kolmen aikaan saavuimme viimeisinä Suomen joukkueen jäseninä Sydneyn MM-esikisoista MM-kisakaupunki Christchurchiin. Muut Suomeen joukkueen jäsenet ehtivät kisapaikalle jo edellisenä päivänä.

Meidän kuuden hengen jälkijoukon osalta matka Australiasta Uuteen-Seelantiin muuttuikin melko mielenkiintoiseksi. Samassa koneessa meidän kanssamme oli mm. suuri osa USA:n kisajoukkueesta. Ja kun koneessa on paljon vammaisurheilujoita, se tarkoittaa yleensä myös haasteita lentoyhtiölle suuren matkatavaramäärän kanssa. Tästä esimerkkinä, meidän ja monen muun kelaajan ja tuoliheittäjän kisavälineet jätettiin Sydneyn lentokentälle, koska ne eivät mahtuneet koneeseen muiden matkatavaroiden lisäksi. Mutta onneksi kelaustuolin runkojen pitäisi saapua meille tämän illan aikana.

Omalta osaltani MM-esikisat eivät sujuneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Lähdimme Geelongista Sydneyhin kisapäivän aamuna noin kello 4. Ja sen alkoi huomaamaan iltapäivän aikana kun kisat starttasivat klo. 18. Olo oli hieman uninen ja osittain ehkä sen vuoksi kisojen startit olivat aika voimattomia vaikka maksiminopeus hyvällä tasolla olikin. Esim. satasen aika oli keskinkertainen 18,62s. Mutta toivotaan että huono kenraaliharjoitus tarkoittaa parempaa tulosta kauden päätavoitteessa.

Tulevan viikon aikana teemme pari viimeistelytreeniä MM-kisojen pääareenalla, ja omalta osaltani kisat alkavat ensi lauantaina 200m:n alkuerillä. Ensimmäinen tavoite on siis kakkosen finaalipaikka mhdollisimman hyvällä suorituksella.

Pidän teidät ajantasalla viikon tapahtumista.

Eilen iltapäivällä oli vuorossa viimeinen harjoitus Geelongissa ennen huomisia MM-esikisoja Sydneyssä. Kaikki sujui mukavasti, vaikka sää olikin todella tuulinen. Mutta pääasia että lämpöä taas piisasi, ja saimme tehdä vimmeisen virittelyn auringonpaisteessa muutaman sadepäivän jälkeen. Nyt vain toivotaan että saamme kaikki matkatavarat huomenna Sydneyhin perille samaan aikaan matkalaisten kanssa, ja ennenkaikkea että tuolit ovat iskukunnossa lentomatkan jäljiltä.

Esikisat pidetään Sydneyn olympiastadionin harjoituskentällä. Kuuleman mukaan kentän Mondo-pinnoitteen pitäisi olla melko nopea kelaajien kannalta, joten odotan hyviä tuloksia Geelongin pehmeähkön tartanin jälkeen. Huomenna ohjelmassa onkin sitten kaikki kolme matkaa jotka tulen kelaamaan myös MM-kisoissa, 100m, 200m ja 400m. Omalta osaltani tosi tohina alkaa aikataulun mukaan klo 18:00 paikallista aikaa, kun 100m kisa starttaa.

Kerron todennäköisesti huomenillalla lisää kisanjälkeisistä fiiliksistä.

Tänään oli vuorossa lepopäivä harjoittelusta, joten lähdimme pienelle retkelle Jirrahlingan villieläinten turvakotiin Geelongin lähistöllä. Ja olipas se reissu! Oli todella hienoa nähdä nuo upeat otukset lähietäisyydeltä, vaikkakaan ei niiden luonnollisessa elinympäristössä. Olen lisännyt Facebook-profiiliini muutamia kuvia tuostakin reissusta, käyhän tsekkaamassa jos vähänkään kiinnostaa.

Tämä päivä antoi taas rutkasti lisäenergiaa valmistautumiseen. Huomenna onkin jo vuorossa viimeinen treenisessio Geelongissa ennen MM-esikisoja Sydneyssä ensi perjantaina.

Pysykäähän kuulolla, palaan taas pian!

Tänään aamu valkeni pilvisenä ja tihkusateisena, ja yöllä näyttäisi sataneen vähän reilumminkin. Toivottavasti taivas taas selkenisi päivän aikana, mutta jos ei, niin sehän tarkoittaa vain hyvää mahdollisuutta sadekelin treeniin iltapäivällä. ;)

Eilisaamun treeni oli kaikella tavalla onnistunut, ja kropasta alkaa jo irtoamaan vähän tehoja ja nopeuttakin löytyi jo ihan mukavasti. Tämä siitäkin huolimatta että Geelongin Landy Fieldin rata ei ole pinnaltaan kovinkaan nopea kelaajien kannalta. Näyttäisi siis siltä että aikaerorasitukset ovat vähenemään päin. Ja kun ensimmäiseen starttiin MM-kisoissa on aikaa 12 päivää, kaikki näyttää etenevän hyvin aikataulussa, joten tällä hetkellä on luottavainen fiilis.

Eilen iltapäivällä kävimme kiertoajelulla Geelongin lähialueella. Halutessasi voit katsella muutamia räpsyjä reissusta Facebook-profiilistani.

Tänään iltapäivällä oli vuorossa ensimmäinen kevyt harjoitus torstaisen Geelongiin saapumisen jälkeen. Koska ymmärrettävistä syistä matka- ja aikaerorasitukset painavat vielä koko porukalla jonkin verran kropassa (tästä hyvänä osoituksena se, että heräsin tänä aamuna täysin pirteänä jo kekki 04.45, jota tuskin Suomen kamaralla tapahtuisi koskaan), emme tehneet vielä tänään kovatehoista harjoitusta. Oma päätarkoitukseni radalle menoon oli saada heräteltyä kroppaa harjoittelufiilikseen matkan jäljiltä, ja tarkistaa että kelaustuoli on täydessä iskussa lentomatkan jälkeen. Siinä suhteessa kaikki näyttää hyvältä.

Aamupäivällä ennen omia harjoituksiamme kävimme pienellä visiitillä Geelongia halkovan Barwon-joen rannalla, jossa seurasimme paikallisen soutuseuran treenejä. Ja luonnollisesti siinä samalla saimme myös hieman aurinkoa ja saimme ihastella upeaa jokimaisemaa. Koko Australaasian reissulta napsimiani kuvia voit halutessasi katsella osoitteesta http://www.facebook.com/album.php?aid=264094&id=589548520&l=3605ac8455. Pyrin lisäämään albumiin uusia kuvia säännöllisesti.

Nähdäänpä taas!

Morjesta! Paikallista aikaa eilen aamupäivällä saavuttiin Australian Geelongiin reilun 33 tunnin matkustamisen jälkeen. Eilispäivä olikin sitten melko raskas, koska täytyi vielä pysyä hereillä koko päivä, vaikka silmät meinasivatkin varsinkin iltapäivällä painua väkisin kiinni, olinhan viimeisen parin vuorokauden aikana nukkunut vain noin viisi tuntia ja nekin pätkittäisesti lentokoneissa. Mutta jotta aikaerosta toipusi mahdollisimman pikaisesti tulevaa ajatellen tuo uhraus oli tehtävä. Tänään onkin sitten ollut jo helpompi päivä, joten toivotaan että pahin väsymys olisi jo takana.

Onneksi myöskin kelaustuoli näyttää olevan päällisin puolin kunnossa kaikkien lentojen jäljiltä. Tosin vielä ei ole tehty yhtään treeniä, joten vasta huomenna näkee onko kaikki siinä suhteessa ok.

Sää on ollut tänään Geelongissa melko kuuma. Lämpötila kävi tänään yli +36 Celsius-asteen, ja suurinpiirtein samanlaisia lukemia on luvattu ainakin vielä huomiselle päivälle. Joten lämmön puolestakin kaikki on mielestäni paremmin kuin hyvin. :)

Kerron huomenna vähän lisää fiiliksistä, kunhan ensimmäinen treenisessio on takana. Nähdään taas!

Onnistuneen Teneriffanleirin jälkeen harjoittelu on ollut pääosin herkistelyä kohti tämän vuoden päätavoitetta, ja Tamin sanoin prinsiippinä on ollut vain hyvän fiiliksen säilyttäminen näinä noin kolmena viikkona mitä olen Suomessa tässä välissä viettänyt.

Ja tänään se matka kohti Australiaa ja Uutta-Seelantia sitten alkaa. Aluksi leireilemme Australian Geelongissa noin viikonpäivät, jonka jälkeen lennämme Sydneyhyn MM-esikisoihin 14.1. Siellä minulla on ohjelmassa startit 100m:stä 400m:iin. Joten tiedossa on melko rankka päivä, pieni matkustus ja kolme kisastarttia saman päivän aikana. Mutta luulisin että tuo toimii varsin hyvin kroppaa avaavana harjoituksena MM-kisoja ajatellen. 15.1. lennämmekin sitten jo kisakaupunki Chirstchurchiin Uuteen-Seelantiin, jossa tosi kapinat alkavat 22.1.

Oma ohjelmani MM-kilpailuissa on seuraavanlainen:
22.1. 200m alkuerät
23.1. 200m FINAALI
24.1. 100m alkuerät
25.1. 100m FINAALI
26.1. 400m alkuerät
27.1. 400m FINAALI

Pidän teidät ajantasalla tulevista tapahttumista. Pyrin kirjoittelemaan ajatuksistani säännöllisesti niin näille sivuille kuin Facebook-profiiliinikin (http://www.facebook.com/janneseppala). Erityisesti kuvat lisään nyt alkajaisiksi Facebookiin, mutta mikäli et Facebookia käytä niin ei tarvitse huolestua, tulen koostamaan kuvista myös oman galleriansa näille sivuille kunhan olen reissusta kotiutunut ja pääsen vähän paremmin ajan kanssa kuvat käsittelemään.

Haluan jo tässä vaiheessa esittää kiitokseni kaikille sponsoreilleni ja tukijoilleni siitä, että mahdollistitte minulle omalla tuellanne parhaan mahdollisen valmistautumisen kisoihin. Ja erityiskiitoksen haluan esittää työnantajalleni joka ymmärsi täysipainoisen valmistautumisen tärkeyden vuoden päätavoitteeseen. Nyt on enää minusta kiinni minkälainen tulos kisoista saadaan.

Palataanpa asiaan taas Australiasta!

Terveisiä Playa de Las Americasista!

Suuri osa Suomen kelausmaajoukkueesta on leireillyt Americasissa nyt noin kaksi viikkoa. Omalta osaltani leiri on ollut tähän asti menestys. Olen saavuttanut suurimman osan kolmen viikon jaksolle asetetuista tavoitteista, ja se tärkein, eli nopeus, on parantunut todella mukavasti kun pystyy harjoittelemaan lämpimässä ulkoilmassa melko nopealla radalla.

Ensimmäiset kaksi viikkoa harjoiteltiin suht kovaa. Itse tein kymmenen harjoituspäivän aikana 17 harjoitusta, plus hieronnat päälle. Viimeisen leiriviikon tavoite on parantaa herkkyyttä ja nopeutta entisestään keventämällä harjoittelua hieman. Uskon että nopeus paranee vielä reilusti kunhan pahemmat treenijumit saadaan kropasta auki.

Tämän leirin jälkeen harjoittelen Suomessa noin kolme viikkoa, ennenkuin lähdemme muutaman pysäkin kautta kohti Uutta-Seelantia tammikuun 4. päivä. Ensin lennämme Australian Melbourneen viimeistelyleirille, joka kestää kymmenisen päivää. Sen jälkeen osallistumme Sydneyssä MM-kilpailujen "esikisoihin", joka on viimeinen mittari kohti Christchurchin IPC:n MM-kilpailuja, jossa minulla on ohjelmassa 100m, 200m ja 400m. Oma tavoitteeni kisoista on voittaa mitali 100m tai 200m matkalta. Pidän sitä nappisuorituksella täysin mahdollisena.

Palataanpa asiaan lähempänä talven päätavoitetta!

Hei taas!

Kelaustuoli on nyt ollut huollon ja maalauksen jälkeen käytössäni parisen viikkoa, joten ajattelinpa sitten kertoa hieman tämän hetken ajatuksistani liittyen meneilään olevaan harjoituskauteen kohti Uutta-Seelantia.

Harjoitustulokset kelaustreeneistä ovat jo tässä vaiheessa malko lupaavia. Voimaharjoitteluun keskittyminen alkaa näkyä kelauksessa aika mukavasti varsinkin lyhyemmillä matkoilla ja starteissa. Vaikka pientä "punttijumia" onkin havaittavissa kovasta edelleen meneillään olevasta voimajaksosta johtuen, olen jo nyt lähellä treeniennätystuloksiani varsinkin starttien ja 60-metristen vetojen perusteella. Tämä on todella hyvä asia, koska todennäköisesti tilanne vain paranee kunhan harjoittelun painotusta siirretään parin kolmen viikon kuluttua voimaharjoittelusta enemmän kelaukseen. Ja hyvät treenitulokset tottakai antavat myös lisämotivaatiota harjoittelun jatkamiseen kohti ensi tammikuun päätavoitetta.

Seuraava tärkeä etappi matkalla on maajoukkueen harjoitusleiri Pajulahden urheiluopistolla marraskuun puolivälissä. Leirillä jaetaan muidenmuassa tärkeitä tietoja liittyen MM-kisoihin yleensä, mutta tottakai urheilijoiden osalta pääasia on harjoitteluun keskittyminen. Odotan mielenkiinnolla pääsyä testaamaan Pajulahtihallin uutta Mondo-rataa. Siellä näkee sitten jo paremmin missä kunnossa nopeusominaisuudet siinä vaiheessa ovat. Ja noin viikon kuluttua Pajulahden leiristä suuntaammekin sitten kolmen viikkoa kestävälle harjoitusleirille Teneriffalle. Joten pikkuhiljaa alamme elää valmistautumisen kannalta tärkeimpiä aikoja.

Pienen tauon jälkeen ajattelin kertoa vähän ajatuksistani liittyen meneillä olevaan valmistautumiseen kohti IPC:n maailmanmestaruuskisoja Uuden-Seelannin Christchurchissa ensi tammikuussa.

Kun kesäkausi 2010 päättyi osaltani Suomen mestaruuskisoihin syyskuun alkupuolella, lähetin kelaustuolini rungon Draft Wheelchairs:lle Englantiin muutamia tarkistuksia ja korjauksia varten. Sillä aikaa olen keskittynyt voimatasojen nostamiseen kisakauden jälkeen mm. kuntosaliharjoittelun avulla. Tulokset näyttävät jo tässä vaiheessa lupaavilta, sillä jo nyt ollaan lähellä ennätystasoja, ja se lisää minun luottoa siihen, että olemme valmentajani kanssa oikealla tiellä kohti talven päätavoitetta.

Kun saan rungon takaisin maalauksesta, on aika alkaa jalostamaan hankittu voima kelausta silmälläpitäen. Erittäin tärkeä osanen tässä palapelissä on kolmen viikon mittainen harjoitusleiri Teneriffan Playa de Las Americasissa, jonne pääosa Suomen kelaustiimistä lähtee marraskuun loppupuolella. Osaltani leirin päätavoite on totutella Suomen pitkän talven keskellä taas ulkosalla harjoitteluun, ja sitä kautta saada nopeusominaisuudet siihen kuntoon että maailmanmestaruuskisoissa ollaan parhaassa mahdollisessa iskussa mitalitaisteluja ajatellen.

Teneriffan leirin jälkeen vietetään sitten muutama päivä Suomen kamaralla, ennenkuin matka kohti Australiaa ja Uutta-Seelantia alkaa tammikuun 2011 alussa.

Pidän teidät ajantasalla tulevista tapahtumimista. Nähdään taas pian!

Viime torstaina oli taas kisapäivä, ja vuorossa kansainvälliset Lappeenranta Games -kilpailut Lappeenrannan Kimpisen nopealla Mondolla. Viime vuoden samasta kilpailusta hyvät muistot mielessäni odotin hyviä tuloksia molemmilta matkoilta, kun ohjelmassa olivat 100m ja 200m startit. Kun sää oli aurinkoinen ja lämmin koko päivän ajan, hyvä fiilis vain parani päivän mittaan.

Päivän ensimmäinen startti oli 100m, joka kelattiin stadionin takasuoralla myötätuuleen kuten muutkin satasen alkuerät. Ilmeisesti kaikilla oli kovat odotukset hyvien tulosten suhteen, koska ensimmäinen lähtöyritys ammuttiin takaisin epätasaisen lähdön vuoksi. Toisen lähtöyrityksen otin itse aika varman päälle välttääkseni ainakin varaslähdön, koska olo tuntui todella hyvältä ennen kisaa. Sain kuitenkin hyvän startin, ja kun koko matka sujui - oikeastaan ensimmäistä kertaa tälle kaudelle - teknisesti ja tehollisesti hyvin, loppuaikani oli optimaalisessa +1,9m/s myötätuulessa 17,88s. Tuo aika on kaikkien aikojen toiseksi parhaani sataselta, ja vasta toinen kerta kun alitin 18 sekuntia, joten olen tulokseen todella tyytyväinen.

Kova -1,8m/s puhaltanut vastatuuli vaikutti varmasti kaikkien kelaajien tulokseen 200 metrillä melko paljon, koska suurin osa porukasta jäi kauden parhaastaan reilun sekunnin. Näin myös itselläni. Loppusuoralla maksiminopeus ei vain noussut normaaliin tapaan vaikka kuinka yritti. Loppuaikani oli 34,25s joka on 1,04s hitaampi kuin kauden parhaani. Olen kuitenkin tuohon aikaan todella tyytyväinen noin kovaan vastatuuleen.

Seuraavat tärkeämmät kisani ovat Ruotsin Söderhamnissa 7.8.8., kun kilpailen Ruotsin avoimissa mestaruuskilpailuissa. Ohjelmassa siellä on todennäköisesti 100m, 200m ja 400m. Lopullista päätöstä matkoista en todin vielä ole tehnyt.

Viime sunnuntaina oli vuorossa parin viikon yhtäjaksoisen kisakiertueen viimeinen etappi Jämsänkosken pikajuoksukarnevaaleilla, jossa ohjelmassa olivat matkat 100m:stä 400m:iin. Aikaisemmista vuosista jo tiedettiin, että Jämsänkosken rata on kelaajille todella nopea Tartan-radaksi, joten oli lupa odottaa hyviä tuloksia jos vain kaikki on kohdallaan.

Päivän ensimmäinen startti noin +29 asteen lämpötilassa oli 100m, joka kelattiin pieneen 0,4m/s vastatuuleen. Sain tällä kertaa ehkä koko rundin parhaan lähdön satasella, joka todennäköisesti pohjusti hyvän tuloksen koska viimeinen noin 50 metriä ei enää ollut kovinkaan herkkää tekemistä. Ilmeisesti vanha mies oli jo vähän väsynyt kiertämiseen. ;) Loppuaikani oli kuitenkin kauden parhaani 100 metrillä, 18,41s, joten olen tulokseen erittäin tyytyväinen.

Noin tunnin tauon jälkeen vuorossa oli 200m kisa, josta tarina on aikalailla samantyyppinen kuin sataselta. Viimeinen reilu 50 metriä oli jo melko rankkaa puristamista, vaikka selän takana avittikin pieni 0,4m/s myötätuuli. Tällä kertaa jäin reilun kymmenyksen kauden parhaastani, kun loppuaika oli 33,35s. Olen kuitenkin tuohonkin suhteellisen tyytyväinen. Ainahan tietysti parannettavaa olisi, mutta ensi kerralla sitten.

Päivän viimeinen kisa, 400m, käytiin vasta illalla yhdeksän jälkeen. Ja se sujuikin sitten aika loistavasti viime vuosien tuloksiin verratessa. Päätin tarkoituksella ottaa koko matkan vähän rennommin, jotta jaksan kunnolla maaliin saakka. Tuo päätös tuottikin tulosta kuten aika yleisesti nelosella. Loppuaikani oli 1.02,70, joka jää vain 0,10s omasta vuonna 2006 kelaamastani ennätyksestä. Eli ei tässä ilmeisesti kovin heikossa kunnossa loppujenlopuksi ollakaan, vaikka keväään harjoittelu oli aikalailla täynnä monenlaisia haasteita. :)

Tämän kiertueen kisat antoivat minulle paljon lisää itseluottamusta tuleviin kilpailuihin. Seuraavan kerran kilpailen Lappeenrannan Eliittikisoissa 15.7., jolloin ohjelmassa ovat 100m ja 200m startit. Lappeenrannassa on jälleen alla ehkä Suomen nopein Mondo-rata, joten odotan kisaa todella mielenkiinnolla. Onhan muistoina viime vuodesta oma ennätykseni 100m:ltä. Nyt otetaan muutama päivä rennosti, ja sitten aletaan taas virittämään konetta huipputuloksiin.

Sää Sveitsissä on ollu uskomattoman upea koko vajaan viikon ajan mitä täällä on vietetty, ja sama jatkui tänäänkin. Jo aamulla hieman ennen kahdeksaa kun saavuimme kisapaikalle, lämpötila oli yli +18 astetta ja päivän aikana puhkaistiin kevyesti helleraja ilman yhtään pilvenhattaraa. :)

Tänä viikonloppuna ovat vuorossa Sveitsin avoimet mestaruuskilpailut Arbonin uskomattoman nopealla Mondo-radalla. Tänään ohjelmassa olivat 100m ja 400m, ja huomenna kilpailen 200m kisassa.

Päivän ensimmäistä kisaa, satasta ajatellen kaikki tuntui hyvältä heti lämmittelystä alkaen. Tuoli toimi loistavasti, ja lopulta myös itse kunnolla herättyäni alkoi tuntua siltä että tänään saattaa kulkea mukavasti. Sain satasella todella hyvän lähdön ja kaikki sujui mukavasti noin 70 metriin saakka, kunnes löin oikealla kädellä osittain ohi kelausvanteesta ja se sekoitti vähän rytmiä. Mutta onneksi loppuaika kuitenkin oli +0,4m/s myötätuulessa 18,58s, joka alittaa Uuden-Seelannin MM-kisojen A-tulosrajan.

Satasen tulos siis tarkoitti että tämän ulkomaankiertueen osalta tärkein tehtävä eli päämatkojeni A-tulosrajojen alittaminen oli suoritettu. Niinpä pääsin muutaman tunnin palauttelun jälkeen kelaamaan 400m aikalailla helpottunein mielin ja vapautuneesti. Sen vuoksi taisinkin olla hieman liian innokas ensimmäisellä 200 metrillä, koska loppusuoralla tuntui että mies ei saa itsestään enää mitään irti ja maitohapot jylläsivät yläkropassa valtoimenaan. Loppuaika oli täydellisestä hyytymisestä huolimatta 63,72s, joka on minun kaikkien aikojen kolmanneksi paras tulos neloselta. Tuohon täytyy olla todella tyytyväinen kun huomioi kaikki kevään haasteet ja vaikeudet harjoittelun suhteen.

Nyt täytyy sitten vain palautua ja rentoutua huomista varten ja pitää tämän päivän hyvät asiat mielessä, ja huomenna lähden ehdottomasti yrittämään ainakin kauden parasta aikaa 200 metrillä Arbonin todella nopealla Mondolla. Uusi oma ennätys olisi todella hieno päätös turneelle, mutta katsotaan miten huomenna käy. :)

Tänä viikonloppuna kilpailin Stoke Mandevillessa Isossa-Britanniassa. Lauantain ohjelmassa olivat 100m ja 400m kisat, ja sunnuntaina 200m kisat. Jokaisella matkalla kaikki osallistujat saivat kaksi eri starttia.

Lauantai oli todella tuulinen ja kylmä päivä. Ensimmäisessä 100m kisassa takana pauhasi 5,1m/s myötätuuli, ja toisessa 4,5m/s. Aikani näissä starteissa olivat 18,44s ja 18,15s mutta luonnollisesti nämä tulokset eivät ole kovasta tuulesta johtuen tilastokelpoisia.

400m:llä parempi aikani oli ensimmäinen, 1.08,33, joka alittaa ensi vuoden tammikuun Uuden-Seelannin MM-kisojen B-tulosrajan. Toinen startti oli melkoinen fiasko tuolini ohjausviasta johtuen, ja loppuaika oli hieman päälle 1.15. :)

Sunnuntai oli minulle todella hyvä päivä. Aamun ensimmäinen 200m startti oli vielä vähän tukkoista lauantain rankan päivän jäljiltä, mutta se avasi paikat todella hyvin iltapäivän finaalikierrosta ajatellen.

Päivän toinen 200m oli täydellinen suoritus tämän hetken kunnon huomioiden. Selän takana puhalsi lähes koko matkan mukava sivumyötäinen tuuli, joka avitti kaikki startissa mukana olleet hyviin aikoihin. Oma aikani oli 33,25s +0,9m/s myötätuulessa. Tulos on minun kaikkien aikojen toiseksi paras 200 metrillä, ja alittaa myös tulovien MM-kisojen A-tulosrajan.

Seuraavan kerran kisaan ensi torstaina Arbonissa, Sveitsissä, jossa odottaa aikaisempien vuosien perusteella todella nopea rata. Toivottavasti saan hyödynnettyä radan ja rikottua myös 100m A-tulosrajan.

Avasin kesän kilpailukauteni viime sunnuntaina Tampereella 4 Athletics GP:n osakilpailussa, jossa ohjelmassa oli 100m kisa.

Kisa oli omalta osaltani melkoinen pettymys. Tein startissa ensimmäisellä lyönnillä melko pahan virheen ja tuolin keula nousi noin 10cm irti maasta. Se periaatteessa tuhosi toiveet hyvästä tuloksesta.

Viimeiset 50-60 metriä sujuivat kuitenkin ihan suht ok, ja loppuaikani 0,6m/s vastatuulessa ja noin +10 asteen lämpötilassa oli 19,28s. Vaikka kevät ja kesä onkin ollut harjoittelun puolesta melko haasteellinen mm. sairastelusta ja parista loukkaantumisesta johtuen, odotin kauden avaukselta kuitenkin parempaa, mieluiten 19 sekunnin alitusta.

Mutta, nyt täytyy vain saada startti parempaan kuosiin ennen seuraavia kisoja ensi viikonloppuna Stoke Mandevillessa Isossa-Britanniassa. Siellä on ohjelmassa 100m, 200m ja 400m kisat, ja toivottavasti saisin ainakin jollain matkalla jo tässä vaiheessa kautta alitettua ensi tammikuun IPC:n MM-kisojen tulosrajan. Sadalla metrillä se tarkoittaisi juurikin tuota 19s rikkomista.

Stoke Mandevillen jälkeen matka jatkuu suoraan Sveitsin Arboniin, jossa on seuraavan viikon aikana ohjelmassa kaksi erillistä kisaa. Joten, seuraava reilu viikko on siis aika tärkeä ajatellen ensi vuoden tammikuun MM-kisoja Uudessa-Seelannissa.

Eli kuten otsikko sanoo, tällä hetkellä majaillaan siis Cambridgessa Englannissa. Reissun tarkoitus on ollut teettää uusi kelaustuoli Draft Wheelchairs:lla.

Koko homma alkoi viime maanantaiaamuna, kun menin Draftin toimitiloihin ja päivä lähti käyntiin tarpeellisten mittojen ottamisella uutta tuolia varten. Kun mitat oli saatu kutakuinkin kasaan, firman mekaanikkovelho Daniel aloitti tuolin rakentamisen. Eilen kävin jo tuolin ensimmäisessä sovituksessa, jonka jälkeen Dan teki tuoliin tarvittavia muutoksia toiveideni mukaan, sekä lisäsi vielä tuossa vaiheessa puuttuvia palasia kokonaisuuteen. Tänään olikin sitten jo vuorossa tuolin testaaminen kutakuinkin lopullisessa kuosissaan, jonka jälkeen kärry vielä viimeisteltiin (jätettiin tosin maalaamatta, koska teen sen kotimaassa jotta saan tuolin samalla reissulla mukaan) ja pakattiin valmiiksi perjantaiaamun kotimatkaa varten.

Täytyy myöntää että olen todella tyytyväinen siihen millainen tuolista lopulta tuli. Tuoli on todella kevyt vanhaan kärryyni verrattuna, ja rullaa kuin unelma näin ensikokemusten perusteella! Nyt täytyy vain totutella rauhassa uuteen kelausasentoon ja hieman muuttuvaan lyöntikulmaan ja muihin pieniin asioihin.

Kaikenkaikkiaan koko reissu on ollut tähän asti todella onnistunut. Nyt vain odotan innolla että tuoli saadaa lentomatkan jälkeen ehjänä kotisuomeen, ja voin aloittaa harjoittelun uudella raaserilla. Jos vain saan pysyä talvikauden terveenä ja harjoitella ilman suurempia ongelmia, uskoisin että ensi kesänä tullaan tekemään muutamia ennätyksiä, ja ehkä jopa saadaan se pitkään tavoiteltu 100m Euroopan ennätys virallisesti omiin nimiini!

Lopuksi mutta ei suinkaan vähäisimpänä haluan todella kiittää kaikkia sponsoreitani ja tukijoitani, sekä tietysti koko Draft Wheelchairs:n henkilöstöä homman onnistumisesta. Ilman teidän kaikkien tukea tämä ei todennäköisesti ollut mahdollista. Joten KIITOS TODELLA PALJON TEIDÄN KAIKKIEN PANOKSESTA PROJEKTIN ETEEN, nyt on minun vuoroni pyrkiä pitämään lupaukseni mahdollisimman hyvin!!!

Eilen kilpailimme Lappeenrannan eliittikisoissa, missä ohjelmassa oli 100m, sekä toista kertaa tälle kaudelle 4*100m pyörätuolikelausviesti. Kisat sujuivat kaikinpuolin loistavasti.

Ensimmäinen startti oli 100m, joka sujui omalta osaltani todella hyvin. Lähtö ei vieläkään ollut parasta mahdollista, mutta viimeiset 80 metriä sujuivat ukomattoman hyvin. Kun myös olosuhteet olivat hyvien tulosten apuna (lämmin ilma ja 0,5m/s myötätuuli), loppuaikani oli 17,75s! Joten kelasin ansimmäistä kertaa urallani alle 18 sekunnin, ja entinen ennätykseni 18,24 alittui peräti 0,49 sekunnilla. Epäonnekseni Lappeenrannan kisoille ei ollut haettu kansainvälisen paralympiakomitean ennätyskelpoisuutta, joten tulostani ei todennäköisesti tulla hyväksymään uudeksi T34-luokan Euroopan ennätkseksi... No, oma ennätys joka tapauksessa, joka lämmittää mieltä todella paljon vaikean viime talven jälkeen.

Myös 4*100m viesti sujui loistavasti. Joukkueemme (Esa-Pekka Mattila, minä, Henry Manni ja Leo-Pekka Tähti, tässä järjestyksessä) onnistui rikkomaan noin kuukauden vanhan entisen Suomen ennätyksen 62,12s, kun loppuaikamme oli 58,49s. Ja vieläkin jäi vaihtoihin parantamisen varaa, olihan tämä vasta toinen viestikisamme.

Seuraava kilpailuni en ensi viikonloppuna kotikaupungissani Rovaniemellä Lapin Leiskautukset, jossa kelaan todennäköisesti 100m ja 2oom kisat.

Eilen kilpailimme Jämsänkosken pikajuoksukarnevaaleilla, jossa ohjelmassa oli 100 ja 200 metrin startit. Odotimme kisoista hyviä tuloksia, koska olosuhteet olivat aivan loistavat. Selän takana puhalteli koko ajan pieni myötätuuli satasta ajatellen, ja lämpöäkin oli reilusti yli 25 astetta.

Päivän ensimmäinen kisa oli 100m. Sain aika hyvän lähdön mutta noin 20 metrin kohdalla löin hieman ohi vasemmasta kelausvanteesta. Loppuosa kisasta meni todella hyin, kunnes...

Noin 80 metrin kohdalla ollessani kuuluttaja kertoi edessäni tapahtuneen jonkinlaisen onnettomuuden. Nostin tottakai vaistomaisesti pääni nähdäkseni mistä oli kyse, ja näin Leo-Pekan lentävän voltilla ilmassa maaliviivan ylitse!

Hänen tuolinsa atuhaarukka oli murtunut noin viisi metriä ennen maalia, ja kun tuolin kaula osui voimalla maahan, se heitti hänet holtittomaan volttiin eteenpäin. Onni onnettomuudessa Lepe oli jälkeenpäin päällisin puolin kunnossa. Aineksia oli todella paljon pahempaankin.

Maalikamerakuva tapahtumasta löytyy esimerkiksi osoitteesta http://www.iltalehti.fi/urheilu/200906299849514_ur.shtml.

Onnettomuudesta huolimatta Leo-Pekka voitti kisan ajalla 14,25s. Ilman kolaria hän olisi varmasti hätyytellyt omissa nimissään olevaa ME:tä 13,76s. Oma aikani oli 18,48s, joka on vain 0,04s heikompi kuin voimassaoleva vammaluokkani Euroopan ennätys 18,44s. Mutta kun huomioidaan että lopetin kelaamisen 20m ennen maalia ja ainoastaan rullasin maaliin pahemman kasan välttämiseksi, olisin loppuun asti kelatessa varmasti itsekin hätyytellyt omaa ennätystäni 18,24s. No, ensi kerralla sitten!

200m kisaan Esa-Pekalla ja minulla oli hieman vaikeuksia saada fiilistä aikaiseksi Lepen onnettomuudesta johtuen, mutta kelasimme sen kuitenkin. Oma aikani oli 33,49s, joka on paras aikani Jämsänkoskella, ja kaikkien aikojen kolmanneksi paras tulokseni 200 metrillä. Eli kunto näyttää olevan kehittymässä hyvään suuntaan!

Seuraavan kerran kisaamme Lappeenrannan eliittikisoissa heinäkuun 12. päivä. Silloin ohjelmassa on 100m ja 4*100m kisat. Toivotaan että Leo-Pekka on silloin täysin kunnossa.

Avasin kesäkauden 2009 eilen Kuortaneen Eliittikisoissa

Täytyy myöntää että kauden avaus oli erittäin lupauksia antava. Tietäen kaikki viime talven ja kevään haasteet niin loukkaantumisten kuin muunkin sairastelun muodossa, ja jopa ajatukseni kilpailemisen lopettamisesta niiden vuoksi, ole enemmän kuin tyytyväinen eilisiin tuloksiin.

Päivän ensimmäinen startti oli 100 metriä, joka meni todella paljon yli omien odotusteni. Viimeaikaisten treenien perusteella kaavailin, että jo 19 sekunnin alitus on nykykunnossa hyvä suoritus. Olosuhteet kisan aikana olivat loistavat. Myötätuulta oli selän takana 1,4m/s. Huonosta reaktiosta ja voimattomista ensimmäisistä 20-30 metristä huolimatta sijoituin kisassa kolmanneksi ajalla 18,70s, joka on oma kaikkien aikojen paras aikani Kuortaneen todella pehmeällä radalla. Joten jälkimmäinen puolisko kulki siis kohtalaisen mukavasti. Omaa mieltä lämmittää myös se, että "vanhus" pystyy vielä pistämään kampoihin luokan T54 junioreille Tuomo Himangalle ja Henry Mannille ;) Tuomon ja minun ero maalissa oli ainoastaan 0,02s minun edukseni, joten tiukille se jo alkaa menemään.

Vaikka aika onkin lupaava, vielä on paljon tehtävää viime kauden tuloksiin pääsemiseksi. Mutta tästä on hyvä jatkaa, toivotaan vain että saan nyt pysyä terveenä ja keskittyä sen puolesta täysillä treeneihin ja kisoihin.

Päivän toisessa startissa teimmekin sitten ehkä jonkinmoista historiaa Suomen pyörätuolikelauksessa, kun saimme noin 20 vuoden tauon jälkeen 4*100m viestijoukkueen radalle. Joukkueessa kelasivat nyt Esa-Pekka Mattila, minä, Tuomo Himanka sekä ankkurina Leo-Pekka Tähti.

Koska kyseessä oli vasta ensimmäinen virallinen viestistarttimme, tavoitteena oli ainoastaan tehdä ehjä suoritus vaihtojen osalta ja saada aikaiseksi tietynlainen "benchmark" tulevia kisoja ajatellen. Bonuksena saimme kuitenkin iloisina todeta, että loppuaikamme 1.02,12 on uusi Suomen ennätys, koska vanhat lukemat olivat 1.02,89. Koska otimme vaihdot kuitenkin aika varman päälle, olen aika vakuuttunut että pystymme vielä tänä kesänä hätyyttelemään ainakin minuutin rajaa, kunhan vaihdot saadaan paremmin osumaan.

Seuraava viestikisamme on Lappeenrannan eliittikisoissa heinäkuun puolivälin tienoilla. Sitä ennen kisaan ainakin Jämsänkosken pikajuoksukarnevaaleilla kesäkuun 28 päivä, jolloin ohjelmassa on 100m ja 200m startit. Odotan jo nyt innolla pääsyä kokeilemaan satasta kovemmalle radalle tämän viikonlopun perusteella!

Viime lauantaina kilpailin liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisten Suomen mestaruuskilpailuissa Kempeleessä, missä ohjelmassa olivat matkat 100m:stä 400 metriin.

Päivän ensimmäinen startti oli 100m joka sujui aika hyvin huomioiden Kempeleen hieman pehmeähkön radan. Aikani oli +0,4m/s tuulessa 18,54s, mikä on tämän kauden kolmanneksi paras tulokseni sadalta metriltä. Kaikenlisäksi löin hieman ohi vasemmasta kelausvanteesta noin 20 metriä maalista, joten aikaan täytyy olla todella tyytyväinen.

Seuraava startti noin tunnin palautumisen jälkeen oli 200m, joka sujui todella loistavasti huolimatta aika kovasta vastatuulesta joka puhalsi kaarteessa ensimmäiset noin 50 metriä. Loppusuoralla tuuliolot olivatkin sitten juuri optimaaliset +2,0m/s, joka siivitti minut kaikkien aikojen toiseksi parhaaseen aikaani 200 metrillä, 33,18s. Edelle jää vain vuoden 2006 paras tulos ja Suomen ennätykseni Mondo-pinnoitteelta Ibachista, 32,80.

Päivän viimeinen startti oli 400m, joka ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Takasuoralla puhaltanut kova vastatuuli imi mehut, ja viimeinen 150m oli sitten todella kauheaa taistelua maitohappoja vastaan. Loppuaikani oli 1.09,70. Mutta tällä kaudellahan olen keskittynyt puhtaasti sataseen ja kakkoseen, joten...

Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen Kempeleen reissuun satasen ja kakkosen ansiosta. Tämä oli hyvä päätös kaudelle 2008. Olen tyytyväinen myös kauteen kokonaisuutena kun sain kilpailla terveenä käytännössä koko kesän. Ainoana miinuksena täytyy pitää sitä, etten saanut 100m:n Euroopan ennätystä omiin nimiini vieläkään, koska Tampereen Kalevan kisoille ei oltu haettu IPC:n ennätyskelpoisuutta. Mutta tämä kausi kertoo ainakin sen, että lähtötaso seuraavaan harjoituskauteen on hyvä parin hieman haasteellisemman talven jälkeen.

Lopuksi haluan vielä toivottaa onnea koko Suomen paralympiajoukkueelle, joka matkaa Pekingiin ensi lauantaina!

Hei taas!

Viime viikonloppuna kilpailin jo perinteekseni muodostuneissa Sveitsin avoimissa mestaruuskilpailuissa. Tällä kertaa kisat käytiin pienien Nottwilin kaupungin pehmeällä Tartanilla, joten tulokset jäivät melko keskenkertaisiksi.

Lauantain ensimmäinen startti oli 100m jo kello 9:00 paikallista aikaa. Minun aikani oli tällä kertaa heikko, 20,13s -0,9m/s vastatuulessa. En todellakaan ole tulokseen tyytyväinen, onhan satasen kauden paras tulokseni 18,30s. En todennäköisesti ollut vielä herännyt kunnolla ennen starttia, koska en saanut totuttua voimaa peliin oikeastaan koko matkan aikana. Mutta, sellaista on elämä joskus. ;)

Lauantain toinen matka oli 400m, joka meni itseasiassa aika hyvin pehmeä rata huomioiden. Aikani oli 66,92s johon olen aika tyytyvänen, koska viimeinen noin sata metriä oli melko tuskaista puskemista kovaan vastatuuleen. Siinä vaiheessa huomasi että tämän kauden täydellisestä keskittymisestä 100 metrin kisoihin maksettiin nyt melko kovaa hintaa.

Sunnuntain ainoa kisani oli 200m, jossa tulokseni oli 34,82s +0,2m/s myötätuulessa. Tähän tulokseen olen oikeastaan viikonlopun osalta eniten tyytyväinen, vaikka jäinkin kauden parhaastani (33,98s) hieman vajaan sekunnin. Lämmittelyssä huomasi selvästi että lauantain rankka nelosen rutistus painoi vielä vähän kropassa.

Seuraavat ja todennäköisesti tämän kauden viimeiset kilpailuni ovat ensi lauantaina Kempeleessä, jossa käydään liikunta- ja näkövammaisten yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailut. Omalta osaltani ohjelmassa ovat samat matkat kuin Sveitsissä, 100m, 200m ja 400m.

Viime viikonloppuna kilpailimme Tampereella Kalevan Kisoissa, ja ohjelmassa oli lauantaina 100m ja sunnuntaina 200m.

Lauantain kisa sujui osaltani loistavasti. Sain melko hyvän lähdön siitäkin huolimatta, attä lähettäjillä oli aluksi hieman väärää tietoa kelauksessa sallitusta lähtöasennosta, ja jouduimme porukalla hieman opastamaan heitä ennen toista lähtöyritystä. Eli ilman tuota hässäkkää aika olisi voinut olla ehkä vieläkin parempi kuin mitä lopulta sain.

Erityisesti viimeiset 40-50 metriä sujuivat todella hyvin, ja se takasi loppuajan 18,30s, joka alittaa luokkani voimassaolevan Euroopan ennätyksen 0,14 sekunnilla. Harmi vain että Kalevan Kisoille ei ollut haettu IPC:n ()kansainvälinen paralympiakomitea) ennätyskelpoisuutta liittomme toimesta, joten tuota tulosta ei todennäköisesti kelpuuteta uudeksi Euroopan ennätykseksi. Mutta joka tapauksessa tulos antoi itselleni varmuuden siitä, että ensi sunnuntaina Lappeenrannan Eliittikisoissa voin saada ennätyksen viimeinkin omiin nimiini, koska tuo kyseinen kisa taas puolestaan on kansainvälisesti ennätyskelpoinen. Toivotaan vain että kaikki sujuu sunnuntaina hyvin, ja että olosuhteet olisivat ainakin vähän meidän puolella. Kunto ainakin on tällä hetkellä todella hyvä!

Lappeenrannan tapahtumista siis lisää ensi viikolla!

Viime tiistaina oli ohjelmassa tämän kauden ensimmäinen starttini ulkona. Kilpailin kotikaupungissani Rovaniemellä, ja ohjelmassa oli 100m startti ylimääräisenä lajina piirinmestaruusviestien yhteydessä.

Olen todella tyytyväinen startista saamaani tulokseen. Olosuhteet olivat kerrassaan loistavat; lämpöä oli mukavasti yli 20 astetta, ja takana todella kevyt myötätuuli (+0,2m/s). Aikani oli 18,44s, joka on täsmälleen sama kuin tämänhetkinen vammaluokkani T34 100 metrin Euroopan ennätys. Kun vielä ottaa huomioon että lähtö ja maaliintulo eivät sujuneet ihan täydellisesti, olen todella luottavainen että pystyn tällä kaudella alittamaan tuon ajan ja saamaan Euroopan ennätyksen omiin nimiini.

Viime viikonloppuna oli ohjelmassa maajoukkueleiri Kuortaneen Urheiluopistolla. Myös siellä sujui kaikki hyvin suhteellisen raskaasta viikonlopusta huolimatta, joten kaikki näyttää nyt hyvältä tulevia kisoja ajatellen.

Seuraava kisani on ensi viikon keskiviikkona Tampereen eliittikisoissa, joissa ohjelmassa on jälleen 100m startti. Tampereen Ratinassa alla on Mondo-pinnoite, ja kun meidän startille on haettu myös kansainvälinen ennätyskelpoisuus, odotan kisaa todella suurella mielenkiinnolla.

Katsotaan siis miten miehen käy!

Eilen toinen StrapPhotos.com -sivuston valokuvaajista, Petri Uutela, julkaisi pitkäaikaisen "salaisen" projektinsa sivustolla. Hän seuraili tallensi mm. harjoitteluani dokumenttimielessä reilun vuoden ajan, ja osa kuvista on nyt siis julkistettu.

Löydät kokoelman osoitteesta http://www.strap-photos.com.

Viime viikon loppu torstaista sunnuntaihin kului Kuortaneen urheiluopistolla harjoitusleirin merkeissä. Olen melko tyytyväinen viikonlopun tuloksiin, ja testien perusteella tämän hetkinen kunto lupaa hyvää ensi kesää ajatellen.

Kelaustestien tulokset ovat miltei ennätystasolla. Sadan metrin valokennotestissä sain kaikkien aikojen toiseksi parhaan tulokseni, ja kun ennätysaika on kelattu kisakauden kynnyksellä toukokuussa 2005, niin tilanne näyttää ihan hyvältä. Myös voimatestitulokset ovat omaksi yllätyksekseni lähellä ennätystasoja, vaikka talvesta vaivannut oikean olkapään vamma estää edelleen hieman taysipainoista voimaharjoittelua.

Kaikenkaikkiaan tämän hetken tilanne lupaa hyvää ensi kesää ajatellen, ja odotankin mielenkiinnolla muutamaa Mondo-kisaa ensi kesälle. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin - ennenkaikkea ilman uusia loukkaantumisia - myös tästä eteenpäin kohti kesää.

No niin, nyt on sitten vuoden 2008 ensimmäinen leiriviikonloppu Kuortaneella takana. Olen itse kohtalaisen tyytyväinen viikonlopun tuloksiin, vaikka en pystynytkään tekemään kaikkia testejä lievistä olkapääkivuista johtuen.

Mutta kelaustestien osalta olen todella iloinen tuloksista. Esimerkiksi sadan metrin nopeustestissä sain ajan joka on vain 0,29s heikompi kuin kaikkien aikojen paras tulokseni samassa testissä. Testin kaksi parasta aikaani olen kelannut alkukesästä kisakauden kynnyksellä tai keskellä kuuminta kisakautta, ja tämänkertainen tulos sijoittuu listassa kolmannelle paikalle. Ja kun huomioidaan että nyt on vasta tammikuun alku, niin tilanne näyttää nopeuden osalta ihan hyvältä ensi kesää ajatellen. Nyt vain pitää löytää keino jolla pääsen eroon noista pienistä olkapääkivuista, jotka tällä hetkellä rajoittavat aika paljon varsinkin yleensä tähän aikaan vuodesta tehtävää kovempaa voimajaksoa kuntosalilla.

Seuraava askel kohti ensi kesää ovat 2.2.2008 Kuopiossa pidettävät liikuntavammaisten Suomen hallimestaruuskilpailut. Suunnitelmissani olisi kelata siellä ainakin 60m ja 200m.

On kulunut taas aika pitkään siitä kun viimeksi tänne jotain kirjoittelin, joten kerrotaanpa hieman missä tällä hetkellä mennään.

Olen nyt harjoitellut kautta 2008 silmällä pitäen noin pari kuukautta. Ensimmäiset 4 viikkoa käytin puhtaasti peruskunnon parantamiseen. Silloin ohjelmassa oli kohtalaisen pitkiä kelauslenkkejä kahdesta neljään kertaan viikossa. Tuon jakson jälkeen vaihdoin vauhtikestävyysharjoitteluun, kun sisähalliharjoittelu piti oikeastaan aloittaa jo syyskuun alkupuolella. Ohjelmaan tulivat 600m:stä 1000m:iin vedot kovemmilla tehoilla, ja tavoitteena oli parantaa nopeuskestävyyttä ja hapenottokykyä, jotta talven harjottelu onnistuisi ilman koneen pahempaa yskimistä.

Yleisesti ottaen tänä syksynä kaikki on sujunut kohtalaisen mukavasti, pientä tällä hetkellä vaivaavaa käsivammaa lukuun ottamatta. Se vaikuttaa nyt hieman punttiharjoittelussa, mutta onneksi kelaustreenit on pystynyt tekemään ilman suurempia kipuja.

Viimeisen viikon aikana olen alkanut muuttaa harjoittelun painopistettä enemmän lajivoiman kehittämisen suuntaan. Radalla tämä tulee tarkoittamaan mm. lisäpainovetoja ja keskittymistä pääosin kisapituisiin vetoihin ja nopeuteen. Muuten näyttää hyvältä, mutta ilmeisesti kroppa on vielä hieman tukkoinen vauhtikestävyysjaksosta, ja nopeutta ei vielä oikein meinaa irrota siihen malliin kuin olin kuvitellut. Mutta uskoisin että asia alkaa taas korjautua kunhan saa muutaman nopeustreenin alle.

Todennäköisesti ensimmäinen kisa jossa katsotaan tämän hetken kunto tulee olemaan marraskuun 25. päivä Rovaniemellä, kun hallikilpailuissa olisi todennäköisesti mahdollisuus startata ainakin 60m kisaan. Ennen sitä on ohjelmassa myös leiri Kuortaneella, josta saa varmasti myös osviittaa siitä mitä asioita on tehty oikein ja mitä mahdollisesti väärin. Tällä kertaa olen tosin leirillä nuorten ohjaajan ominaisuudessa, mutta toivottavasti saisi ainakin jotain testejä itsekin tehtyä.

Pidänpä teidät ajan tasalla.

No, otsikko nyt kertookin jo melkein kaiken, mutta...

Viime viikonloppuna kilpailin liikuntavammaisten suomenmestaruuskilpailuissa Nurmijärvellä. Heikot tulokset kaikilta matkoilta antoivat jo viitteitä siitä että kaikki ei välttämättä ole aivan kunnossa. Kotiinpaluun jälkeen tiistaiaamuna minulla olikin sitten yskä ja pientä lämpöä. Eli jälleen kerran oli siis saatu joku pöp kroppaan.

Sairastelusta johtuen en ole pystynyt harjoittelemaan tällä viikolla juin vasta eilisestä alkaen. Niinpä tein ikävän päätöksen lopettaa kausi 2007. Se tuntuu todella pahalta, koska viimeinen kisa olisi ollut huomenna kotiyleisön edessä Rovaniemellä. Olisi ollut mukava päättää kausi vasta siellä. Mutta ei ole juurikaan järkeä lähteä kisaamaan, jos ei periaatteessa ole pystynyt harjoittelemaan viimeisen viikon aikana.

Kaikesta huolimatta, vaikka kausi ei sujunutkaan läheskään niin kuin keväällä tavoitteeksi asetin, haluan kiittää vilpittömästi kaikkia ihmisiä jotka ovat tukeneet minua monin eri tavoin kauden aikana. Ilman teidän kaikkien tärkeää panostanne minun ei olisi mahdollista keskittyä riittävästi harjoitteluun ja kilpailemiseen.

Nyt in jo aika suunnata katseita kohti ensi kautta. Luulen että seuraavat parisen kuukautta keskityn puhtaasti peruskunnon ja -voiman kehittämiseen, jotta saisin ne ainakin lähelle syksyn 2006 tasoja, ennen moninaisia vastoinkäymisiä viime talven ja kevään aikana. Toivotaan että kaikki sujuisi mahdollisimman ongelmitta tästä eteenpäin, ja katsotaan mtä kausi 2008 tuo tullessaan.

Mor, ja heti ensimmäisenä anteeksi etten ehtinyt kirjoittamaan juttua kisoista heti tapahtuman jälkeen. VIime päivät ova kuluneet aika tiiviisti työ- ja treenihommissa, ja se vuoksi pääsi vähän vierähtämään aikaa. Mutta tässäpä tulee.

Eli kilpailin 12.8. Kuortaneen Eliittikisoissa Leo-Pekan ja Esa_pekan kanssa. Ohjelmassa olivat 100m ja 200m kisat. Valitettavasti jälleen kerran saimme tuskailla sadekelien kanssa, jonka vuoksi tulokset aivät ehkä ole parhaita mahdollisia. Oma aikani sadalla metrillä -1,0m/s vastatuulessa oli 19,23s, joka on 0,99s heikompi kuin ennätykseni. Joten sadekisoissa ainakin itselläni on vielä paljon parannettavaa...

200 metrin kisa sujui onneksi jo hieman paremmin. Sade ei juuri startin hetkellä ollut kovin voimakasta, ja tuulikin tyyntyi sopivasti ennen kisaa. Oikeastaan ainut huono juttu kisan osalta ol, että en saanut kelaustani rennoksi oikeastaan koko kisan aikana, ja ylimääräinen puristus varmasti verotti jonkin verran tuloksesta. Lopulta aikani oli 34,12s +0,1m/s myötätuulessa.

Joten toivotaan että saisin kuluvan viikon viimeistelyharjoituksissa tekniikkaa hieman rennompaan kuosiin ennen kauden ehkäpä tärkeimpiä kisojani, liikuntavammaisten SM-kisoja Nurmijärvellä. Siellä ohjelmassani on startit 100 metristä 400 metriin, ja ensimmäinen tavoite olisi saada tehtyä kauden parhaat tulokset 100m ja 200m kisoissa. 400m voi olla hieman arpapeliä, koska kyseessä on kesän ensimmäinen ja mahdollisesti viimeinen startti sille matkalle, ja en ole juurikaan viime aikojen harjoittelussa keskittynyt neloseen. Katsotaan sitten miten miehen käy. ;)

Eilen osallistuin siis koitkaupungissani Rovaniemellä maratonille yli viiden vuode tauon jälkeen. Valmistautuminen kisaan oli sujunut, hyvin, ja kaikki näytti siinä suhteessa hyvältä kisaa ajatellen. Kisan aikana oli hyvä sää ja tuulikaan ei kiusannut kovin pahasti, joten olin aika luottavainen uuden maratonennätykseni syntymisestä.

Kisan ensimmäinen puolikas sujui todella hyvin. Puolimatkan aikani oli noin 1.12, joka puolestaan on parisen minuuttia parempi kuin puolimaratonin ennätykseni. Mutta mutta... Toisella kierroksella hieman yli 36 kilometrin kohdalla katastrofi sitten iski. Oikealle kääntyvässä 90 asteen kaarteessa vasen takarengas puhkesi... Petri, joka toimi huoltajanani kisan aikana, yritti tarmokkaasti vaihtaa uutta rengasta alle n. 15 minuutin ajan. Uuden renkaan vanteelle saaminen on kuitenkin haasteellista varsinkin kun minä istuin tuolissa vaihdon aikana. Ja koska rengasrikon jälkeen tiesimme heti että uuden ennätyksen voi nyt unohtaa, päätin lopulta pitkin hampain keskeyttää kisan... On todella harmi, että sen piti tapahtua nåinkin lähellä maalia. Mutta minkäs teet, nämä valitettavat tapaukset kuuluvat tähän lajiin, koska on kyse osaksi välineurheilustakin.

Keskytyksestä huolimatta olen aika tyytyväinen eiliseen. Suurelta osin kisan ensimmäisen puolikkaan ansiosta, joka näytti selvästi että olen talvikauden haasteellisuudesta huolimatta ihan kohtalaisessa kunnossa. Nyt on taas aika keskittyä ratamatkojen harjoitteluun, ja katsotaan mielenkiinnolla mitä loppukausi vielä tuo tullessaan. ;)

Eilen kilpailin Leo-Pekan ja Esa-Pekan kanssa Jämsänkosken aita- ja pikajuoksukarnevaaleilla, jossa olivat ohjelmassa 100m ja 200m startit. Täytyy myöntää että olen enemmän kuin yllättynyt varsinkin kakkosen ajastani.

Päivän ensimmäinen kisa 100m saatiin vetää läpi hyvissä olosuhteissa. Kisan aikana selän takana puhalteli mukava 1,5m/s myötätuuli, joka varmasti auttoi meitä jokaista hieman parempaan aikaan. Ainut miinus omalta osaltani oli, että löin noin 15-20m kohdilla hieman ohi vasemmasta kelausvanteesta, joka sitten luonnollisesti sakoitti hieman lähtökiihdytyksen rytmiä. Tuohon siis hukkui ehkäpä sekunnin kymmenys tai kaksi... Mutta joka tapauksessa oma aikani oli 18,42s, joka on vain 0,03s heikompi kuin tämän kesän ensimmäisen satasen aika. Mutta tuo kisa kelattiin ehkä noin 4-5m/s myötätuuleen joten tämä jälkimmäinen ksia antaa siinä mielessä enemmän osviittaa tämän hetken kunnosta.

Ja koska tämäkään kisa ei ollut vielä starttitekniikan osalta läheskään parastani, uskon nyt vahvasti että pystyn vielä tänä kesänä rikkomaan oman ennätykseni 18,24s hyvissä olosuhteissa.

Päivän toinen startti 200m käytiinkin sitten täysin erilaisissa olosuhteissa kuin satanen. Hieman ennen kisaa kentän yli pyyhkäisi raju sadekuuro, ja sen vuoksi rata oli kisassa todella märkä. Ja lisäksi vielä tuuli kääntyi -1,5m/s vastatuuleksi.

Vaikka minulla ei ollut veden kastelemista kelausvanteista johtuen kovinkaan hyvä pito kelausvanteissa ensimmäisten 30-40 aikana, onnistuin silti tekemään tuloksen puolesta kaikkien aikojen parhaan aikani 200 metrillä märän kelin kisoista. Vaikka tulos 34,30s onkin 1,5s heikompi kuin 200m ennätykseni, täytyy muitaa että ennätysaika on kelattu kuivalla Mondo-pinnoitteella muutenkin loistavissa olosuhteissa. Sen vuoksi täytyy olla kyllä todella tyytyväinen eiliseen aikaan.

Kaikenkaikkiaan hyvin onnistunut Jämsänkosken reissu antoi taas todella paljon lisää itseluottamusta omaan tekemiseen huolimatta hankaluuksien täyttämästä viime syksystä ja talvesta. Nyt on aika edelleen keskittyä parantamaan varsinkin starttia, jonka onnistumisella on kelauksessa todella suuri merkitys loppuajan suhteen. Seuraava ratakisani on todennäköisesti Kemissä heinäkuun lopulla. Joten nyt harjoitellaan taas pari viikkoa ja sitten katsotaan taas missä mennään!

Viime keskiviikkona avasin ulkoratakauden 2007 Rovaniemellä kansallisissa kisoissa 100 metrin startilla. Olen melko yllättynyt tuloksesta vaikean talven jälkeen, mutta vielä on kuitenkin paljon parannettavaa.

Aikani oli 18,39s, joka on kyllä vain 0,15s heikompi kuin oma ennätykseni satasella. Mutta se mikä tässä harmittaa, on että sain huonoimman startin mitä muistan moneen vuoteen. Tuolin keula pomppi ylös alas vielä 15-20 metriä startista. Se taas tarkoittaa että aika ei ollut läheskään paras mahdollinen. Jos olisin saanut pidettyä keulan maassa startista maaliin, olisin uskoakseni rikkonut oman ennätykseni heti kauden ensimmäisessä kisassa.

Mutta joka tapauksessa kauden avaus oli ihan kohtalainen kun huomioi talven ja kevään vastoinkäymiset harjoittelussa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Nyt täytyy vain keskittyä startti- ja kelaustekniikan kuntoonsaamiseen ennen heinäkuun alussa käytäviä Jämsänkosken pikajuoksukarnevaaleja. Kelaan siellä todennäköisesti 100 ja 200 metriä.

Mutta palataanpa taas juttuun kun kausi hieman etenee!

Valitettavasti kuntoutuminen huhtikkun puolivälin käsileikkauksesta ei sujunut aivan niin nopeasti kuin toivoin. Olen pystynyt harjoittelemaan kevyesti vasta parisen viikkoa, joten katsoin parhaaksi jättää Kuortaneen raskaan harjoitusviikonlopun vielä tässä vaiheessa välliin.

Tämän kesän ensimmäinen ulkoratakilpailuni on mahdollisesti 100m Rovaniemellä 6.6.2007, jolloin nähdään miten kädet kestävät totista kelaamista. Toivottavasti pystyn aloittamaan normaalin harjoittelun mahdollisimman pian, koska haluaisin todella myös kelata muutaman kisan tänä kesänä. Onneksi käsissä ei enää tunnu juurikaan kipua, joten siinä suhteessa ollaan kutoutumisen osalta jo aika hyvässä tilanteessa. Loppukesä sitten näyttää millaisesta tilanteesta lähdetään valmistautumaan jo seuraavan vuoden haasteisiin.

Viime viikon tiistaina minulle tehtiin pieni leikkausoperaatio kumpaankin käteen. Kuntoutuminen on lähtenyt aika hyvin käyntiin, vaikka kämmenet ovatkin vielä aika-ajoin hieman kivuliaat.

Leikanneen lääkärin mukaan noin parin viikon tauon kelausharjoittelusta pitäisi riittää kevyen harjoittelun aloittamiseen. Ajattelin kuitenkin ottaa tällä kertaa varman päälle ja odottaa kolmisen viikkoa leikkauksesta ennen ensimmäistä kelaustreeniä, jotta käsien jänteet ovat kunnolla parantuneet ennen kelauksen aloittamista, ja näin leikkauksesta saataisiin paras mahdollinen hyöty irti tulevaisuutta ajatellen. Täytyyhän muistaa se että jo normaali liikkuminen pyörätuolilla aiheuttaa pienen haasteen leikkaushaavojen parantumiselle operaation jälkeen.

Tikit poistetaan käsistä ensi perjantaina, jonka jälkeen olisi tarkoitus aloittaa täysipainoinen liikkuvuusharjoittelu kämmenille ja sormille, jotta pieni leikkauksesta johtuva jäykkyys saadaan poistumaan mahdollisimman nopeasti. Ensi viikolla tavoitteenani on aloittaa peruskuntoharjoittelua uimalla, mikäli leikkaushaavat ovat parantuneet riittävän hyvin ja saan lääkäriltä luvan aloittaa kevyt harjoittelu. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsisin aloittelemaan kevyttä kelausharjoittelua mahdollisesti toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Vaikka leikkaus nyt aiheuttaakin pakosta taukoa harjoitteluun, toivon että päätos leikkauksen suorittamiseen tänä keväänä oli oikea ajatellen totisen kilpailemisen jatkamista vielä ainakin kauden 2008.

Hei taas!

Valitettavasti jouduin jättämään viime viikonlopun harjoitusleirin Kuortaneella väliin niskavammasta johtuen. Mutta onneksi tilanne on jo menossa parempaan suuntaan, ja pääsen normaali harjoittelurytmiin mahdollisesti piankin.

Loukkaantumisten ja sairastelun täyttämän talven johdosta olen alkanut aika vakavasti harkita kansainvälisten kilpailujen jättämistä väliin ensi kesänä, ja pyrkiä saamaan itseni ensi kesän ja talven aikana taas täyteen kisakuntoon ajatellen jo kesää 2008. Yksi iso asia lopullisessa päätöksessä tulee olemaan se, miten toipuminen maalis- huhtikuulla tehtävästä pienehköstä käsileikkauksesta sujuu. Joten katsomaan ensin rauhassa ja mietitään sitten tarkemmin.

Mutta, oli päätös sitten mikä vain, tulen jokatapauksessa kiertämään kotimaan kisoja mahdollisimman paljon. Ja kuten eräs kuuluisa herra aikoinaan lausui: No pain, no gain! ;) Kuka tietää vaikka olisin jopa viime kesää paremmassa kunnossa kaudella 2008, kun pystyn keskittymään harjoittelussa täysipainoisesti itseni kuntouttamiseen ensi kesän ja talven aikana.

Mutta nautitaan nyt jokatapauksessa kaikki meneillään olevasta keväästä! Pidän teidät ajan tasalla tilanteen kehityksestä.

Viime kuukausina päiväkirjaosiossa on ollut aika hiljaista, mutta nyt ollaan taas takaisin. Eli, kausi 2007 on nyt sitten virallisesti avattu, kun viime lauantaina kisattiin Botnia-hallissa Vaasassa liikuntavammaisten SM-kisojen merkeissä.

Valitettavasti kisat eivät omalta osaltani menneet aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Talven aikana olen sairastellut melko paljon, ja Vaasassakin jouduin kelaamaan pienen nuhan kourissa. Lisäksi pari viikkoa sitten loukkasin käteni harjoituksissa, joka vaivaa vielä jonkin verran kelatessa, ja aivan täyttä voimaa ei vielä kestä laittaa vasemman käden osalta peliin. Niinpä tuloksista ei kannata kovin paljon puhua, mutta pääasia että nuha ja käsi ovat jo hyvin paranemaan päin.

Nyt päätavoitteenani on saada itseni sairastelujen puolesta täyteen iskuun, ja sen jälkeen keskittyä puhtaasti herjoitteluun kohti kevään kisoja. Hallikauden aikana käyn mahdollisesti parissa kisassa, mutta päätavoite on ehdottomasti kesässä. Katsotaan kuinka miehen käy. :)

Viime perjantaina sain kunnian tulla nimetyksi yhdeksi Santasport Lapin Urheiluopiston (http://www.santasport.fi) kummiurheilijoista vuodelle 2007. Kummiurheilijoiden nimeäminen suoritettiin samassa yhteydessä Lapin Urheiluopiston 30-vuotisjuhlien kanssa.

Muut kummiurheilijoiksi nimetyt ovat:

Antti Autti, lumilautailu
Sami Jauhojärvi, hiihto
Sari Keskitalo, yleisurheilu
Hannu Manninen, yhdistetty
Pirjo Manninen, hiihto
Sami Mustonen, freestyle
Tanja Poutiainen, alppihiihto
Janne Turpeenniemi, jalkapallo
Normunds Veinbergs, lentopallo

On loistavaa huomata että Rovaniemen suurin urheilukeskittymä arvostaa omaa "työtäni" tällaisella huomiolla. On suuri kunnia kuulua tuohon loistavien urheilijoiden joukkoon.

Kesäkauteni 2006 viimeiset kisat käytiin viime viikonloppuna Arbonissa Sveitsissä. Lauantaina oli ohjelmassa 100m ja 400m, ja sunnuntaina 200m startti.

Molemmat lauantain startit sujuivat loistavasti. Olosuhteet olivat upeat, kun Sveitsin tuttu vieras vesisadekin pysyi tällä kertaa poissa. Myös kelaustuoli oli loistavassa iskussa, josta kuuluu suuri kiitos joukkueen huoltaja Pekka Tähdelle, joka fiksasi ammattitaidolla pienet ennen kisoja ilmenneet ongelmat.

Sunnuntain ensimmäinen kisa oli 100m jossa oma aikani oli 18,24s, mikä on 0,20s parempi kuin oman vammaluokkani T34 Euroopan ennätys, ja alittaa aikaisemman oman ennätykseni (18,43s) 0,19 sekunnilla. Valittavasti Sveitsin avoimet mestaruuskisat eivät ole CP-ISRA:n sanktioimat kilpailut, joten tulostani ei todennäköisesti hyväksytä viralliseksi Euroopan ennätykseksi. Mutta ainakin kisa osoittaa itselleni sen, että voin vielä saada nimeni ennätyslistoihin, jos vain pääsen kilpailemaan ns. "oikeaan" kilpailuun.

Lauantain 400 metrin tuloksestani olen todella iloisesti yllättynyt. Tottakai tiesimme jo ennen kisoja Arbonin radan nopeaksi viime vuoden perusteella, mutta kuitenkin. Onnistuin murskaamaan entisen oman ennätykseni (64,15s) 1,55 sekunnilla, kun tulokseni oli 62,60s. Tuloksen arvoa parantaa entisestään ainakin omassa mielessäni se, että olen keskittynyt tämän kesän harjoittelussa puhtaasti vain 100 ja 200 metrille.

Sunnuntaina olosuhteet eivät olleet ihan yhtä hyvät kuin lauantaina. 200 metrin kisan jälkeen aloin kaiken hyvän lisäksi tuntea itseni hieman kipeäksi, joka onkin nyt sitten osoittautunut pieneksi vilustumiseksi. Näistä syistä johtuen täytyy vain tyytyä startin tulokseen 34,75s. Ilman sairastumista olisin melko pettynyt tulokseen, olenhan kelannut "kakkosen" tällä kaudella aikaan 32,80s. Mutta tämä on urheilijan elämää ja se täytyy vain hyväksyä. Onneksi Arbonin kisat olivat omalta osaltani kauden viimeinen tärkeä etappi.

Arbonin kisojen viralliset tulokset löytyvät osoitteesta http://www.stvarbon.ch/upload/rssranglistefahren_total.pdf.

Kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen kauteen 2006 kokonaisuutena. Onnistuin edelleen parantamaan ennätyksiäni kaikilla tärkeillä kisamatkoilla, tärkeimpänä tietysti 100m Euroopan ennätyksen selvä alitus. Tämä kertoo että "vanhakin" voi vielä kehittyä. ;) Haluan kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitani ja minua tukeneita ihmisiä tästä kaudesta. Ilman teidän panostanne tämä ei olisi mahdollista. Toivottavasti voimme jatkaa yhteistyötämme edelleen kaudella 2007!

Nyt on aika pitää parin viikon lepotauko harjoittelusta ja ladata akut, ja sitten aloitetaan uusin haastein harjoittelu kohti kautta 2007.

Eilen oli siis vuorossa Suomen mestaruuskisojen toinen päivä Espoossa, ja osallistuin aiemmista kaavailuista poiketen myös sunnuntaina kahteen starttiin kuten muutkin kelaajat.

Päivän ensimmäinen kisa oli 200m. Tuuliolosuhteet olivat onneksi paremmat kuin lauantaina, joten tulokset olivat kaikkien osalta aika hyvät. Oma aikani oli 0,6m/s vastatuuleen 33,41s, joka on kaikkien aikojen paras kotimaisissa kisoissa kelaamani 200m aika! Tulos myöskin sivuaa omaa parasta hallikisa-aikaani Vaasan Mondo-pinnoitteisesta Botnia-hallista toissakeväänä, joten näyttäisi siltä että mikäli olosuhteet osuvat Sveitsin Arbonissa nappiin, pitäisi nykyinen SE 32,80s olla hyvinkin rikottavissa.

Lähdin kahdensadan metrin innoittamana täysin huvikseni mukaan myös 800m kisaan. Kuten olin kaavaillutkin, ensimmäinen kierros sujui hyvin (väliaika n. 65s), mutta toinen kierros oli puhtaalle sprintterille todellinen taistelu. Loppuaiikani oli 2.19,21 joka jää vajaan 10s ulkomailla "peesikisassa" kelaamastani ennätyksestä. Mutta nyt kaikki meistä kelasivat ilman peesiapua toisista kelaajista, ja lisäksi en ole harjoitellut kasia silmälläpitäen vuoteen, joten olen kohtalaisen tyytyväinen tulokseen.

Nyt on aika harjoitella pari viikkoa kovaa ennen avoimia Sveitsin mestaruuskisoja Arbonissa 26.-27.8. Palataanpa taas sitten asiaan.

Tänään siis alkoi kotimainen päätapahtumamme yleisurheilun saralla, kun liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisten Suomenmestaruuskilpailut käynnistyivät Espoossa Otaniemen kentällä. Tänään oli ohjelmassa kaksi starttia, 100m ja 400m.

Ensimmäisenä oli vuorosssa 100m kisa, joka valitettavasti kelattiin kovaan 2,3m/s vastatuuleen. Kova tuuli ja Otaniemen todella pehmeä rata aiheuttivat sen että kaikki kolme kelaajaa jäivät omista ennätyksistään satasella noin sekunnin verran. Oma aikani oil 19,47s, jolla sijoituin kolmanneksi kahden luokan T54 kelaajan, Leo-Pekka Tähden sekä Esa-Pekka Mattilan, jälkeen. Vaikka aika jääkin ennätyksestäni melkolailla, on siihen oltava olosuhteiden vuoksi kohtalaisen tyytyväinen.

Noin tunnin palauttelun jälkeen oli vuorossa päivän toinen startti, 400m. Siinä ensimmäinen 200m sujui jopa vähän löysäillen myötätuulen avustamana todella hyvin, mutta viimeinen 150m olikin sitten todellista tuskaa puskea kovaan vastatuuleen. 200m väliaikani oli n. 33s, mutta loppuajaksi kirjattiin 68,10s... Mutta täytyy muistaa että olen tällä kaudella edelleen keskittynyt puhtaasti 100m ja 200m matkoille, joten nelosen loppusuoralla tarvittava maitohapon sietokyky ja vauhtikestävyys ei ehkä ole tällä hetkellä paras mahdollinen. Sen vuoksi minulla ei nyt ollutkaan kovin suuria odotuksia loppuajan suhteen. Katsotaan sitten kolmen viikon kuluttua Sveitsissä, josko kulkisi nelonenkin vähän kovempaa. :)

Huomenna on vielä ohjelmassa 200m kisa. Jos tuuliolosuhteet ovat huomenna vähän paremmat, odotan kisasta aika kovaa tulosta vaikka rata aika pehmeä onkin. 400m:n ensimmäinen puolikas osoitti sen, että Suomen ennätys 32,80s saattaa nappikelauksella olla mahdollista rikkoa jo tänä viikonloppuna, tai viimeistään Sveitsissä kovalla Mondo-pinnoitteella.

Tavataanpa taas pian huomisen fiiliksien merkeissä!

Kilpailin siis eilen kotikaupungissani Rovaniemellä järjestetyissä kymmenensissä Lapin Leiskautuksissa. Päivän ensimmäinen startti oli 200m, jonka tulokseen en ole kovinkaan tyytyväinen vaikka aika olikin hieman parempi kuin vuosi sitten samassa kisassa. Alkuosa kisasta oli raskas koska kentällä puhalteli takakaarteessa todella kova vastatuuli. Niinpä maalisuoralla paukut oli jo aikatavalla kulutettu, ja loppuaika on vaatimaton 35,42s.

100m kisa oli teknisesti melkeinpä täydellinen. Sain loistavan startin, enkä lyönyt kisan aikana myöskään yhtään kertaa ohi kelausvanteesta. Niinpä loppuaika oli loistava 18,10s, joka on 0,33s parempi kuin oma ennätykseni sadalla metrillä. Mutta... Valitettavasti kisan aikana selän takana puhalteli kova +4,1m/s myötätuuli, joten tuo aika menee tilastoihin ainoastaan tuulituloksena, eikä uutena Euroopan Ennätyksenä.

Mutta jokatapauksessa 100m startti näytti sen, että jos Arbonissa osuu kaikki kohdalleen niin teknisesti kuin olosuhteidenkin puolesta, pystyn nykykunnossa kohtalaisen helposti alittamaan nykyisen Euroopan ennätyksen 18,34s. Arbonissa bonuksena on vielä todella kova Mondo-pinnoite, jolla viime vuoden kisoissa kelattiin muistaakseni kolme maailmanennätystä.

Kilpailin tänään Lapin piirinmestaruuskisoissa kotikaupungissani Rovaniemellä, ja ohjelmassa oli 100 metrin kisa. Tulos on loistava kun ottaa huomioon kuinka pahoja teknisiä kömmähdyksiä kisan alkuun osui. Ensinnäkin ensimmäisellä työnnöllä tuolin keula nousi muutaman sentin ilmaan, joka hidastaa aina lähtöä. Ja kun lisäksi vielä löin ensimmäisen 7 työnnön aikana kaksi kertaa ohi kelausvanteesta, oli kelausrytmin täydellinen sekoaminen taattu...

Mutta jokatapauksessa olen loppuaikaani todella tyytyväinen, koska tulos oli 18,48s, joka on vain 0,05s hitaampi kuin oma ennätykseni 100m:llä. Epäonnekseni kisan aikana vain puhalteli hieman liian kova myötätuuli (+2,2m/s), joten aika merkitään tilastoihin tuulituloksena.

Tämänhetkisestä tilanteesta on loistavaa jatkaa treenejä kohti elokuun lopussa Arbonissa pidettäviä Sveitsin avoimia mestaruuskisoja. Kun Arbonista on kaikenlisäksi viime vuodelta hyvät muistot, odotan kisoja todella mielenkiinnolla. Seuraavat kisastarttini ovat ohjelmassa jo ensi lauantaina, kun osallistun Saarenkylässä järjestettävissä X Lapin Leiskautuksissa 100m ja 200m matkoille.

Eilen illalla kisasin pitkästä aikaa puolimaratonin kotikaupungissani Rovaniemellä, kun täällä järjestettiin SataClausMarathon 2006 -tapahtuma.

Reitti oli minulle melko raskas, koska en kelaa puolimaratoneja kovinkaan usein. Lisäksi reitillä oli muutama (hmm..., sanoisinko haastava ;) ) ylämäki, jotka ovat minulle melkoista myrkkyä koska kelaan pääosin ratakisoja. Vaikka ylämäkiosuuksista palautuminen vei aikansa, olen ihan kohtalaisen tyytyväinen aikaani 1.17.19,9. En ollut edes asettanut itselleni tavoiteaikaa reitille, koska vuonna 2003 muuttuneesta reitistä minulla ei ollut vielä kokemusta. Ja lisäksi lähdin reitille puhtaasti nauttimaan keskiyön auringosta ja tekemään sen ennemminkin kovana harjoituksena kuin totisena kilpailuna.

Seuraavat ratakisani ovat todennäköisesti Lapin piirin piirinmestaruuskilpailut Rovaniemellä 12.7. Katsotaan nyt rauhassa miten tuosta kohtalaisen rankasta illasta palautuu, mutta ainakin sain taas osoituksen siitä että kunto on edelleen hyvä. :)

Ibachin kilpailujen viralliset tulokset ovat luettavissa osoitteessa http://www.wcracing.net/Results_WS/resultsDanielaJutzeler.pdf.

Suomen kelaajajoukkue kilpaili eilen helatorstaina Sveitsin Ibachissa järjestetyissä Daniela Jutzeler Memorial -kilpailuissa, joissa oli mukana lähes kaikki maailman huiput. Kisat olivat tulostasoltaan loistavat. Päivän aikana nähtiin mm. neljä maailmanennätystä sekä tukku maiden ennätyksiä monissa eri luokissa.

Omalta osaltani päivän ensimmäinen startti oli 100m, joka onnistui hieman heikosta starttireaktiosta huolimatta hyvin. Oma aikani oli 0,3m/s vastatuulessa 18,56s, joka jää vain 0,13s omasta viime kaudella kelatusta ennätyksestäni. Nyt tiedän että jos ja kun kaikki osuu nappiin, minulla on täysin realistiset mahdollisuudet rikkoa tämänhetkinen 100m ennätykseni myöhemmin tänä kesänä.

Toisena starttina oli vuorossa 400m, joka ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Noin 80 metrin kohdalla löin oikealla kädellä aika pahasti ohi kelausvanteesta, jonka seurauksena tuolin ohjaus meni sekaisin loppukaarteen ajaksi. Kelausrytmin löytäminen uudelleen vei jonkin aikaa, mutta onneksi viimeiset 200m sujui taas hyvin. Loppuaikani oli 1.05.64, kun tavoittelin uutta Suomen ennätystä hyvin sujuneen satasen jälkeen.

Päivän viimeinen kisani oli 200m joka sujui lähes täydellisesti. Sain hyvän startin ja kelausteknisesti kaikki meni moitteetta. Ainoa pieni miinus oli lievä 0,7m/s puhaltanut vastatuuli maalisuoralla, joka saattoi verottaa aikaa hieman, mutta aikani oli silti 32,80s, joka murskaa aikaisemman Suomen ennätykseni 0,66 sekunnilla.

Kaikenkaikkiaan kisat olivat loistava aloitus uudelle kaudelle. Se antoi minulle paljon lisää itseluottamusta vaikean talviharjoittelukauden jälkeen. Seuraava kilpailuni on näillä näkymin 6.7.2006 Rovaniemellä.

Viime lauantaina olin jälleen talven tauon jälkeen mukana kotikaupunkini talvisarjajuoksun päätöskisassa. Tarkoituksena oli kelata täysi 10km, mutta jouduin hengitysongelmien vuoksi keskeyttämään kisan noin 6,5km paikkeilla.

Lupaavan kauden aloituksen tästä kisasta teki se, että viiden kilometrin kääntöpaikalla väliaikani oli n. 20s parempi kuin viime syksyn ennätyskelauksessani samalla reitillä. Joten, ilmeisesti aloitin hieman liian kovaa ja siitä sai sitten maksaa paluumatkalla. Mutta onneksi minun tärkeimpiä kisojani eivät olekaan nuo maantikisat. ;)

Kauden ensimmäiset tärkeät kilpailuni kelaan 25.5. Ibachissa, Sveisissä, jossa ohjelmassa on startit 100m:stä 400m:iin. Lauantain kisan alkuosa antoi taas rutkasti lisää itseluottamusta harkoitteluun.

Kauden ensimmäinen kansainvälinen kisani on Ibachissa Sveitsissä 25.5. Osallistun silloin 100m, 200m ja 400m kisoihin.

Vaikka talvikauden harjoittelu onkin ollut hieman haastavaa johtuen mm. sairastelusta, uskon kuitenkin hyvään kauden avaukseen nopealla Mondo pinnoittella. Odotan todella innolla että pääsen testaamaan oman kuntoni muita huippuja vastaan.

Viime viikonloppu kului jälleen Kuortaneen urheiluopistolla leirin merkeissä. Viime viikkojen sairastelusta ja pienistä loukkaantumisista huolimatta testitulokset olivat ihan kohalaisella tasolla vuodenaikaan nähden.

Viikonloppu oli fyysisesti melko raskas mm. siksi että kolmen päivän aikana oli yhteensä seitsemän harjoitusta. Mutta siitäkin huolimatta tein parhaat tulokseni vasta lauantai-iltana kahden päivän "lämmittelyn" jälkeen. Mutta jospa viikonloppu nyt päivän levon jälkeen aiheuttaisi sen että saisi kropasta paremmin tehoja irti myös harjoituksisisa. Toivottavasti sairastelut ja loukkaantumiset ovat nyt takanapäin ja pystyn keskittymään täysipainoisesti herjoitteluun ensi kesän kilpailukautta ajatellen.

Minulla oli eilen kunnia osallistua Lapin maaherran järjestämälle uudenvuodenpäivän vastaanotolle Santaparkissa Rovaniemellä. Tilaisuuteen oli kutsuttu noin 600 vierasta, ja tunnelma oli hieno. Tapasin tilaisuudessa myös paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Pienenä miinuksena tilaisuudesta voisi mainita hieman niukat ruokatarjoilut, mutta tämä asia unohtui nopeasti mukavassa seurassa.

On todella hienoa huomata kuinka paljon Lapin Läänin johto arvostaa lappilaisten urheilijoiden saavutuksia. Suuri kiitos rouva maaherralle kutsusta.

Tänään kilpailin kotikaupungissani Rovaniemellä hallikisoissa, ja ohjelmassa oli 60 metriä. Tulos on ajankohtaan nähden loistava, kun menossa on kova harjoittelu kohti kevättä. Aikani oli 12,34s, mikä on 0,67s parempi kuin aiempi virallisessa kilpailussa kelaamani ennätys.

Tämä antaa taas paljon lisää itseluottamusta ja intoa harjoitteluun kohti ensi kesän haasteita. Seuraava tärkeä etappi valmistautumisessa on Kuortaneen testileiri ensi tammikuun lopussa.

Viime viikonloppu kului Kuortaneen urheiluopistolla tämän vuoden viimeisellä maajoukkueleirillä. Kaikenkaikkiaan leiri sujui omalta osaltani ihan hyvin.

Vaikka voimatestitulokset eivät ihan vielä olleetkaan aivan viime vuoden saman ajankohdan tasolla, en ole asiasta huolissani koska kelaus tuntuu siitä huolimatta kulkevan mukavasti. Sadan metrin testissä tulokseni jäi vain 0,2 sekunnin päähän parhaasta ajastani, ja muutenkin kelaustreenit sujuivat hyvin. Tämä antaa taas paljon luottamusta ja intoa jatkaa harjoittelua kohti ensi kautta.

Olen lisännyt tulevien tapahtumien listaan jo ensi vuoden maajoukkueleirien ajankohdat. Talven ja ensi kesän kisoja lisäilen listalle mahdollisimman nopeasti sitä mukaa kun saan kisojen päivämääriä tietooni.

Minut palkittiin tänään pidetyssä tilaisuudessa Lapin piirin parhaana yleisurheilijana vuonna 2005.

Jo äänestykseen mukaan pääseminen oli hieno asia, enkä osannut kuvitellakaan valinnan osuvan omalle kohdalleni. Tämä on ensimmäinen kerta kun vammaisurheilija oli ehdolla saamaan kyseisen tunnustuksen, ja sen vuoksi tuntuu todella hyvältä. Suuri kiitos kaikille jotka tukivat minua valintaäänestyksessä!

Ryhmäkuvan palkituista henkilöistä näet kuvagalleriassani kisakuvien puolella.

On ollut todella hienoa havaita kuinka paljon vammaisurheilun arvostus ja näkyvyys on parantunut viime vuosina. Muutama vuosi sitten emme osanneet esimerkiksi kuvitellakaan, että vammaisurheilija olisi joskus ehdolla Suomen Vuoden Urheilijaksi, ja sekin koettiin jo viime vuonna. Yksi osatekijä on tietysti urheilijoidemme hyvä menestys, mutta ehkäpä vielä suurempi vaikutus kehitykseen on ollut suuren yleisön kiinnostuksen lisääntymisellä vammaisurheiluun. Toivon ja uskon vakaasti kehityksen jatkuvan edelleen parempaan suuntaan tästä eteenpäinkin.

Seuraava tapahtuma omassa kalenterissani on harjoitusleiri Kuortaneen urheiluopistolla ensi viikonloppuna.

Tänään oli vuorossa ensimmäinen kilpailuni kauden 2005 päättymisen jälkeen. Olin mukana kotikaupungissani Rovaniemellä juostavien talvisarjajuoksujen ensimmäisessä osakilpailussa, 10km maantiekisassa.

Kisan ensimmäinen puolikas sujui hyvin myötätuulen avustamana, ja siinä vaiheessa ajattelin jopa pystyväni rikkomaan reitillä 30 minuutin rajan ensimmäistä kertaa urani aikana. Mutta se toinen puolikas... Se oli aivan uskomattoman vaikeaa puristamista kovaan vastatuuleen aina maaliin saakka.. Kuuden kilometrin jälkeen en juurikaan enää pystynyt pitämään nopeutta yli 20km/h, koska vastatuulessa voimat alkoivat ehtyä todella nopeasti.

Maalissa aikani oli 31.03. Joten puolen tunnin raja jäi siis edelleen alittamatta. Yksi positiivinen asia kisassa kuitenkin oli, nimittäin pystyin parantamaan kolmen vuoden takaista omaa ennätystäni reitillä noin 45 sekuntia. Kolme vuotta sitten osallistuin myös edellisen kerran tähän kisaan. Tänään onnistuin myös ensimmäistä kertaa kukistamaan kaikki kympille osallistuneet juoksijat.

Ensi kauteen valmistautumisen seuraava etappi on harjoitusleiri Kuortaneen urheiluopistolla ensi kuun alussa.

Nyt on siis pieni lomajakso kauden jälkeen takana, ja harjoittelu kohti ensi kautta on hiljalleen lähdössä käyntiin. Sauraavien muutaman viikon aikana on tarkoitus kehittää peruskuntoa, jotta koneesta löytyy tehoja talvikauden koviin harjoituksiin. Vaikka tällaiselle pikamatkojen kelaajalle ensimmäiset pidemmät lenkit pitkän tauon jälkeen ovat olleet melko raskaita, tuntuu mukavalta olla taas pienen tauon jälkeen kelaustuolissa.

Tästä se homma taas lähtee kohti kautta 2006 ja uusia haasteita!

Perjantaina päätin klpailukauteni Espoossa 200 metrin kilpailulla. Tulokseni 36,35s oli melko hyvä, koska löin noin 50 metrin kohdalla oikealla kädellä ohi vanteesta ja sen seurauksena satutin olkapääni ja loppua en uskaltanut kelata aivan täydellä teholla. Kaiken lisäksi kisan aikana puhalsi todella kova 3,7 sekuntimetrin vastatuuli.

Nyt kun aika raskas kilpailukausi on päätöksessään, on aika levätä muutama päivä ja ladata akkuja ensi talven harjoittelua varten. Ensi kauden ehdoton päätavoite on maailmanmestaruuskilpailut Assenissa, Hollannissa.

Kiitos vielä kaikille yhteistyökumppaneilleni tästä kaudesta! Toivottavasti voimme jatkaa yhteistyötä myös ensi kaudella.

Tämä viikko Espoossa on ollut upea. Joukkueemme on menestynyt hyvin, ja kun säätkin ovat olleet kerrassaan mahtavat, niin ei voi valittaa. Joukkueen mitalitili aukesi tiistaina, kun Markku Niinimäki voitti kuulantyönnön Euroopan mestaruuden luokassa F54. Myöhemmin samana iltana putki sai jatkoa, kun Leo-Pekka Tähti voitti 100 metrin kelauksen mestaruuden luokassa T54. Tänään on suomalaisittain vilkas päivä, kun peräti viisi urheilijaamme on tulessa kisa-areenalla. Aampäivällä Leo-Pekka selvitti jo itsensä helposti illalla kelattavaan luokan T54 200 metrin finaaliin. Joten toivotaan siis mitalitilin karttumista. Kisojen tulokset ovat nähtävissä osoitteessa http://www.espoo2005.fi. Oma toinen kisani on 200 metriä huomenaamuna klo. 9.45. Odotan kisaa innolla, onhan minulla epäonnistuneen satasen vuoksi vielä paras näyttämättä. Tämä päivä kuluu lepäillen ja kisoja seuraten, ja huomenna pyrin tekemään kesän parhaan suorituksen 200 metrillä.

Sadan metrin kisa Espoon EM-kisoissa on nyt siis takanapäin. Ikävä todeta, että tuloksena oli yksi tämän kauden heikoimmista kisoistani.

Reaktioni starttipistooliin oli ihan hyvä, mutta muuten ensimmäiset 20 metriä sujuivat heikosti. En jostain syystä saanut itsestäni tarpeeksi tehoja ulos muutamaan ensimmäiseen työntöön, ja sen jälkeen aloin ilmeisesti puristamaan hieman liikaa enkä saanut kelaamistani rennoksi lähes koko matkalla. Lopulta aikani oli 19,55s, joka on muistaakseni kauden toiseksi heikoin aikani.

Kisatunnelma stadionilla oli hieno, josta suuri kiitos yleisölle. Sää olisi saanut olla hieman lämpöisempi, mutta muuten olosuhteet olivat hyvät.

Maanantaipäivän tulokset ovat nähtävissä osoitteessa http://www.espoo2005.fi/start_lists_results/day_1_mon_22_8/.

Nyt on siis enää vajaa yksi päivä kisojen alkuun omalta osaltani. Tänä iltana vuorossa on kisojen viralliset avajaiset kello 19.00.

Kisani alkavat huomenna klo. 10.30. Viimeistelyharjoitukset kisastadionilla ovat sujuneet hyvin, ja odotan huomista kisaa todella innokkaasti. Säänkin puolesta näyttää hyvältä kaikkia urheilijoita ajatellen, kun huomiselle on luvattu lämmintä ja aurinkoista säätä.

Palataanpa asiaan huomisten kisojen jälkeen!

Saavuin tänään Espoon EM-kilpailujen kisakylään Otaniemeen. Päivä on kulunut paikkoihin tutustuen ja leväten. Ensimmäisen harjoituksen kilpailupaikalla teen huomenna. Stadion vaikutti tämän päivän katselun perusteella ihan hyvältä, vaikka rata onkin melko pehmeä. Mutta tämä asia oli tiedossa jo aikaisemman testikilpailun perusteella, ja tilanne on kaikille sama, joten se ei minua huolestuta.

Ensimmäinen starttini kisoissa on maanantaina 22.8. klo. 10.30, jolloin kilpailen 100m:n alkuerissä. Finaalipaikkaan vaaditaan nappisuoritus, koska kelaan näissä kisoissa eri vammaluokassa kuin normaalisti, mutta lähden tekemään kauden parasta kelaustani ja katsotaan sitten jälkeenpäin mihin asti se riittää.

Sain eilen kunnian kilpailla kolmatta kertaa elämässäni Helsingin Olympiastadionilla, ja ensimmäistä kertaa stadionin uudistusten jälkeen. Olin mukana 400m kisassa, joka oli osa isompaa Athletics Through Generations -päätapahtumaa Helsingin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä. Kisassa oli mukana neljä kelaajaa, minä ja Esa-Pekka Mattila Espoon Euroopanmestaruuskisajoukkueesta sekä kaksi kansallisen tason kelaajaa. Saimme Esa-Pekan kanssa aikaiseksi melko tiukan kilpailun, jossa onnistuin ohittamaan hänet vasta viimeisellä 30 metrillä. Loppuaikani oli 1.07,35. Myös Esa-Pekan aika oli alle 1.08, joka on erittän hyvä kun huomioi että hän kelasi eilen ensimmäisen 400m kisan uransa aikana. Omaan tulokseeni en ole ihan täysin tyytyväinen. Tavoitteenani oli pyrkiä alittamaan kotiyleisön edessä luokan T34 Suomen ennätys 1.04,19, mutta viimeinen puolikas oli puhtaasti lyhyemmille matkoille keskittyneenä melko tuskaista. Stadionilla oli myös melko tuuliset olot, joten takasuoran mukava myötätuuli taisi innostaa aloittamaan ehkä liian kovaa joka sitten kostautui loppusuoralla vastatuulessa. Mutta onneksi kauden toinen päätavoite CP-vammaisten MM-kisojen jälkeen on vasta tulossa. Nyt alkaa keskittyminen Espoon EM-kilpailuihin, joissa kilpailut alkavat omalta osaltani 22.8. 100m kelauksella. Joten palataanpa asiaan viimeistään Espoosta!

Viime viikonloppu kului Kuortaneen urheiluopistolla EM-kisajoukkueen viimeistelyleirillä. Kaikki näyttäisi olevan hyvin aikataulussa Espoota silmälläpitäen.

Hieman rajumpi harjoittelujakso on ilmeisesti vaatinut vähän veroa. Kelaustulokseni olivat hieman heikompia kuin parhaani. Mutta luulisin, että harjoittelun keventäminen nyt ennen EM-kilpailuja tuo todellisen kuntohuippuni esiin. Seuraava kisani on ensi lauantaina Helsingin Olympiastadionilla, jossa kelaan 400m Helsingin yleisurheilun kymmenensien maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä järjestettävässä ATG-päätapahtumassa.

Espoon EM-kilpailuissa minulla on ohjelmassa kaksi matkaa 100m 22.8. ja 200m 26.8. Tavoitteenani on finaalipaikka ainakin 100 metrillä. Se vaatii täydellistä onnistumista, mutta katsotaan miten miehen käy.

Joten palataanpa asiaan jälleen EM-kilpailujen aikana!

Viime tiistaisen kotiinpaluun jälkeen olen ollut hieman kiireinen osallistuttuani erilaisiin tilaisuuksiin CP-vammaisten maailmanmestaruuskisamenestyksen ansiosta. Muutaman päivän ns. lepojakso alkaa kuitenkin olla ohi, ja on aika aloittaa lyhyt intensiivisempi harjoittelujakso ennen elokuun Espoon Euroopan mestaruuskisoja.

Eilen kilpailin sadalla metrillä Kalevan Kisoissa Porissa. Vastustajinani olivat T54-luokan kelaajat Leo-Pekka Tähti Porista sekä Esa-Pekka Mattila Espoosta. Oma tulokseni 19,10s on märkä rata ja 1,5m/s puhaltanut vastatuuli huomioon ottaen ihan kohtalainen. Olisi ollut mukava voittaa Esa-Pekka, mutta tällä kertaa näin. Tärkein asia on kuitenkin se, että kelaajat hyväksyttiin mukaan vammattomien Suomen mestaruuskilpailuihin. Joten vielä kerran suuri kiitos Porin järjestäjille tästä mahdollisuudesta! Kisamme täydelliset tulokset löytyvät osoitteesta http://www.time4results.com/tulokset/2005/kalevankisat/la/59-1-r.html.

Seuraavat kisani ovat ensi viikonloppuna Tampereella, missä järjestetään vammaisten Suomen mestaruuskisat. Joten palataanpa taas niiden jälkeen!

400m kisa on takanapain ja tulossa on toinen kultamitali illan palkintojenjaossa.

Kisa suorittettiin kaatosateessa, ja tulokseni ei ollut kovinkaan hyva. Laitoin ennen kisaa kelausvanteisiin hieman liikaa tartuntaa helpottavaa tahnaa, joten vanteessa oli liikaa pitoa jolloin sujuvien lyontien tekeminen oli hankalaa.

Jokatapauksessa voitin kisan ja Englannin Stephen Hoskins sijoittui toiseksi. En ole viela nahnyt virallisia tuloksia, mutta lisaan ne tanne mahdollisimman pian.

Huomenna on vuorossa 800m kisa jossa on yhdistetty luokat C2-C4 ilmeisesti heikon osanoton vuoksi. Tottakai tavoitteenani on voittaa sekin kisa. Katsotaan siis huomenna miten kay.

Sadan metrin kisa on nyt siis takanapain ja tuloksena maailmanmestaruuskulta tuloksella 18,54s.

Valitettavasti starttiviivalla oli minun lisakseni vain yksi kelaaja. Muutama kanssani samantasoinen kelaaja on loukkaantuneena, tai osa keskittyy ehka ainoastaan Espoon avoimiin Euroopan mestaruuskisoihin. Olisi olut mukava saada enemman porukkaa viivalle, jotta kisa olisi ollut hieman jannittavampi. Mut en harmittele tilannetta sen enempaa, koska mitalijahti jatkuu huomenna.

Tulos oli pehmea rata huomioiden todella hyva. Ja lisaksi kelaajien vahyyden vuoksi kisassa ei ollut kovinkaan suurta jannitysta. Tulokseni on kuitenkin vain 0,11s heikompi kuin oma ennatykseni 100 metrilla. Kisan tulokset ovat alla:

100m Finaali miehet T34
Tuuli: +1,9m/s
1. Janne Seppala FIN 18,54
2. Stephen Hoskins GBR 24,19
Tuloket tulevat ilmeisesti nyohemmin nyos osoitteeseen http://www.cpworldchampionships.org.

Huomenna mitalijahti jatkuu siis 400m kisalla. Nayttaa silta, etta huomennakin startissa on vain pari kelaajaa. Mutta lahden jokatapauksessa tekemaan parasta mahdolllista suoritusta, ja jos hyvin kay, saattaa tuloksena olla uusi SE. Palataanpa siis huomenna asiaan!

Raskas matka Suomesta USA:an on nyt takana ja olemme nyt kolmatta kokonaista paivaa taalla.

Asiat nayttavat olevan kunnossa loppuviikon kisoja ajatellen. Tuoli oli sailynyt ehjana lennon ajan ja muutenkin nayttaa ihan hyvalta. Pienta aikaerovasymysta on viela havaittavissa mutta kylla se tasta. Odotan mielenkiinnolla ensimmaista kisaani joka on torstaina hieman klo. 18 jalkeen Suomen aikaa. Palataanpa sen jalkeen taas asiaan!

Eilen käytiin Lapin piirin piirimestaruusviestit Saarenkylässä. Itse kelasin siellä viimeistelykisana 100m varsinaisen kilpailun ulkopuolella.

Loppuaikani 18,70s on yllättävänkin hyvä kun ottaa huomioon kisan aikana ilmenneet ongelmat. Noin 20 metriä ennen maalia tuolistani hajosi ohjauslaite, jonka seurauksena tuoli alkoi kääntyä aika paljon vasemmalle. Tuoliongelmien lisäksi myös Saarenkylän rata on aika pehmeä, joka nostaa tuloksen arvoa entisestään. Tosin, kisan aikana tuuliolot olivat loistavat, kun selän takana puhalteli 1,8m/s myötätuuli.

Huomenaamuna pitkä odotus päättyy, kun starttaan Rovaniemeltä matkalle kohti New Londonia. Rovaniemeltä lennän ensin Helsinkiin, jossa muu osa Suomen iskujoukosta liittyy mukaan. CP-vammaisten MM-kilpailujen ensimmäinen kisa on osaltani 100m, joka käydään torstaina 7.7. hieman klo. 18 jälkeen Suomen aikaa. Odotan kisoja luottavaisella mielellä viimeaikaisten tulosten valossa. Katsotaan sitten kuinka miehen käy! Pyrin kirjoittelemaan kisatunnelmista tännekin, jos ja kun pääsen paikanpäällä tietokoneen ääreen.

CP-vammaisten maailmanmestaruuskisojen alustava aikataulu on siis viimeinkin julkaistu myös yleisurheilun osalta. Kooste omista starteistani kisoissa on tuossa alla:

To 7.7. klo. 11.10 100m FINAALI (*
Pe 8.7. klo. 12.20 400m FINAALI (*
La 9.7. klo. 11.00 800m FINAALI (*
Su 10.7. klo. 10.20 200m FINAALI (*
(* Kellonajat paikallista aikaa, ero Suomeen ilmeisesti -7h

Koko aikataulun yleisurheilun osalta löydät osoitteesta http://nationalsportsfestival.org/2005_athletics.htm.

Aikataulusta voisi päätellä sen että kisoissa ei ole mukana kovin paljon kelaajia, koska kaikki matkat ovat suoria finaaleita. Uskon kuitenkin että kisoista tulee kovatasoiset, koska mm. 100m maailmanennätyksen haltija Kanadan Jason Lachance on tietääkseni mukana kisoissa.

Palataanpa päiväkirjan ääreen seuraavan kerran Amerikan mantereelta!

Kelasin tänään todennäköisesti viimeisen valmistavan kilpailun ennen CP-vammaisten MM-kilpailuja, jotka alkavat parin viikon kuluttua Yhdysvalloissa.

Ainoa starttini kisoissa oli 100 metriä, jonka kelasin virallisen kilpailun ulkopuolella. Aikani oli +1,3m/s tuulessa 18,43s, eli täsmälleen sama kuin parin viikon takainen tulos Arbonista.

Vaikka uutta Euroopan ennätystä ei tällä kertaa syntynytkään, olen tulokseen erittäin tyytyväinen. Tällä kertaa reaktioni ei ollut startissa kovin hyvä, ja siihen menetin ehkä jopa pari sekunnin kymmenystä. Mutta tämäkin tulos osoittaa sen, että viimeistely kohti MM-kilpailuja on sujunut hyvin, ja tuloskunto on edelleen nousujohteinen. Joten MM-kisamatkasta tulee todella mielenkiintoinen.

Bonuksena tämän kauden tavoitteisiini, minut valittiin aikaisemmista tiedoista poiketen viime perjantaina edustamaan Suomea myös liikuntavammaisten avoimiin Euroopan mestaruuskilpailuihin elokuussa Espoossa. Kilpailen silloin 100m ja 200m matkoilla.

Tulokset Arbonissa viime viikonloppuna pidetyistä 32. Sveitsin avoimista mestaruuskilpailuista ovat nyt nähtävillä osoitteessa http://www.stvarbon.ch.

Viime viikonloppuna kilpailimme Leo-Pekan kanssa Sveitsin avoimissa mestaruuskilpailuissa Arbonissa. Onnistuin tekemään loistavat tulokset vaikka lauantaina kisattiinkin ajoittain todella rajussa vesisateessa. Ratapinnoite oli ehkäpä nopein jolla olen tähän mennessä urallani kelannut, joten se auttoi paljon.

Ensimmäinen matkani lauantaina oli 100 metriä joka kelattiin kaikkien erien osalta kaatosateessa. Yhden itse ottamani varaslähdön jälkeen onnistuin toisessa loistavasti, ja kun muilla kilpailijoilla oli suuria ongelmia kelausvanteiden pidon kanssa, niin erävoitto oli taskussa suhteellisen selvälla erolla. Mutta se ei ole nyt kovinkaan tärkeää. Aikani oli 18,43s, joka on sekunnin kymmenyksen parempi kuin aikaisempi oma ennätykseni, ja alittaa sadasosalla tämänhetkisen Euroopan enntyksen luokassa T34. Nyt siis vain odotellaan että aikani vahvistetaan uudeksi Euroopan ennätykseksi! Silloin yksi tämän kauden tavoitteistani olisi saavutettu.

Lauantain toinen kisa oli 800 metriä noin tunnin palauttelun jälkeen. Kelasin ehkä ensimmäisen kierroksen hieman liian kovaa, koska viimeinen 200 metriä oli todella tuskaista taistelua. Aikani oli joka tapauksessa 2.09,12 joka on uusi oma ennätykseni ja samalla luokan T34 uusi Suomen ennätys.

Kolmas ja viimeinen matka lauantaina oli 400 metriä. Rata oli kuivunut sateen jälkeen jo melko paljon, ja se auttoi kaikkia kelaajia paljon. Oma aikani oli 1.04,15, joka sekin on uusi oma ennätykseni ja myös uusi Suomen ennätys. Aiempi murskattiin yli 1,3 sekunnilla.

Sunnuntaina minulla oli vain yksi startti, 200m. Olosuhteet olivat melko tuuliset koko päivän, joten tulostaso ei noussut aivan samalle tasolle kuin lauantaina. Loppuaikani oli 34,56s joka on hieman yli sekunnin heikompi kuin oma ennätykseni. Mutta tuuliolot huomioon ottaen aika on ihan OK, koska startissa puhalteli noin 2m/s vastatuuli.

Morjesta! Paikallista aikaa eilen aamupäivällä saavuttiin Australian Geelongiin reilun 33 tunnin matkustamisen jälkeen. Eilispäivä olikin sitten melko raskas, koska täytyi vielä pysyä hereillä koko päivä, vaikka silmät meinasivatkin varsinkin iltapäivällä painua väkisin kiinni, olinhan viimeisen parin vuorokauden aikana nukkunut vain noin viisi tuntia ja nekin pätkittäisesti lentokoneissa. Mutta jotta aikaerosta toipusi mahdollisimman pikaisesti tulevaa ajatellen tuo uhraus oli tehtävä. Tänään onkin sitten ollut jo helpompi päivä, joten toivotaan että pahin väsymys olisi jo takana.

Onneksi myöskin kelaustuoli näyttää olevan päällisin puolin kunnossa kaikkien lentojen jäljiltä. Tosin vielä ei ole tehty yhtään treeniä, joten vasta huomenna näkee onko kaikki siinä suhteessa ok.

Sää on ollut tänään Geelongissa melko kuuma. Lämpötila kävi tänään yli +36 Celsius-asteen, ja suurinpiirtein samanlaisia lukemia on luvattu ainakin vielä huomiselle päivälle. Joten lämmön puolestakin kaikki on mielestäni paremmin kuin hyvin. :)

Kerron huomenna vähän lisää fiiliksistä, kunhan ensimmäinen treenisessio on takana. Nähdään taas!